Kahvia ja kalakukkoa. Herkullinen iltapalani.
Jeps, tuossa viime keskiviikkona olin sitten Tampereen Pakkahuoneella An Cafen keikalla. Mikä ei kuulunut suunnitelmiin vielä keikkaa edeltäneenä torstaina. Perjantaina sitten hetken mielijohteesta päätin hankkia lipun ja lähteä hankkimaan kokemuksia. Kieltämättä pöhkö päätös, rahaahan siinä meni, varpaat jäätyivät ja tuli hikoiltua noin kolmen lukion liikuntakurssin verran. Mutta oli se hauskaa.
Hommahan alkoi lupaavasti korvien alustavasti tukkeuduttua jo nimmaritilaisuudessa, ja Pakkahuoneelle ehdittyämme sitten löysimme iloksemme jopa inhimillisen lyhyen jonon *oh yeah-!* ja mittarikin näytti reilusti plussaa. Jonossa sitten hytisimme reilut kolme tuntia naureskellen alati paisuvalle jonolle. Lopultahan jono olikin todella pitkä ja me olimmekin oikein hyvissä asemissa!
Keikka alkoikin sitten puolta tuntia odotettua myöhemmin, mikä kirvoitti tietenkin "KAT-TUN lavalle!!" -tyylistä kommenttia, mutta alkuun päästyään keikka oli erittäin onnistunut. Kanonkin malttoi pysyä lavalla.
..Ja nyt loppuu objektiivinen referointi, täältä tulee omakohtaista analyysia! Ensinnäkin eräs allekirjoittaneessa ihmetystä aiheuttanut seikka; paikkahan oli täynnä LAPSIA!!! Niin paljon pieniä ihmisiä, että itselläni ei ainakaan ollut mitään vaikeuksia hienovaraisesti hivuttautua kolmanteen riviin. Esmes elokuussa Kagrra,ssa oli keikkakansan keskipituus varmasti about kymmenen senttiä enemmän, tungos kuitenkin lievempää, mutta eteneminen huomattavasti hankalampaa..
No joo. Anyways.
!!
Kanon! ..tai sen letti-! Herranjestas miksi. Sellainen saakutan kultakutri. (älkää käsittäkö väärin, ei mulla mitään sitä vastaan, se vain yllätti-!!) x---D
Miku oli kyllä aika herttainen kun hymyili nätisti eikä irvistäny.. x3
..Mut Miku prkle, osittain saastutti mun tarkkaan varjellut kagrra,-basillit-!! ;___;
Räki hitto vie sitä vettä mun kädelle ja suuhun...
No joka tapauksessa, oli älyttömän hauskaa, kiitos kaikille jotka teitte päivästäni ikimuistoisen-!! <3
20090301
No niin, kuka osaa tulkita unia?
Lupasin kirjoittaa aiheesta Kagrra, ja lunastanpa lupaukseni. Ajattelin nimittäin kertoa unestani, jonka näin viime yönä, siis perjantain ja lauantain välisenä yönä.. Okei, täytyy nyt heti alkuun todeta etten tietenkään enää pysty kaikkea tarkalleen muistamaan, mutta uni oli jotenkin niin ... ööö ... koskettava, kun en parempaakaan sanaa keksi, että se nyt vain täytyy jakaa. Hieman ihmettelin itse loppua, kun en oikeastaan ikinä erityisesti Isshiä ole fanittanut, mutta minkäs tekee kun Isshi on niin halattava. Jotenkin muistan että oli ihan älyttömän epätodellinen olo lopussa, ja kuitenkin muistan tasan tarkkaan miltä se tuntui.. Hmmm.
Pikkuisen taustaakin lienee paikallaan selvittää. Edellisenä iltana olin aika pahasti down-fiiliksissä, ihan yleistä ahdistusta, itseinhoa ja teiniangstia, ei siis mitään ylitsepääsemättömän vakavaa. Koko illan kuuntelin repeatilla Kagrra,n COREa, lueskelin lyriikoita ( english translations, kun vieläkään en japania osaa lukea ) ja mietin mitä ajatuksia piilikään kauniiden lyriikoiden takana.
Siinä sitten joskus nukahdettuani näin aika jännän unen..
Tapahtumapaikkana oli äärettömän korkea, pilvien yläpuolelle ulottuva ( tai ehkäpä alhaalla vain oli sumuista.. ) ja ihmeellisen muotoinen kallio keskellä metsää. Kallion mystisen tasaisella laella seisoi kolme ihmistä; Kagrra,n basisti Nao, vokalisti Isshi, ja random nobody eli minä/sinä/hän/me/te/he. Tuuli aika kovasti, minkä Nao ääneen totesi.
Onglemana tietenkin oli miten he pääsisivät alas, olihan tuo kallio aivan mielettömän korkea kun huipulta ei edes nähnyt maahan asti. Mistään joukkoitsetuhoisuudesta ei toki ollut kyse.
Kuitenkin aikansa pähkäiltyään Nao sitten hyppäsi kallion reunan yli tyhjyyteen eikä kumpikaan kallion huipulle jääneistä uskaltanut edes katsoa alas. Isshi alkoi itkeä kun ei uskaltanut hypätä Naon perään ja random nobody halasi toista lohduttaakseen.
Lopulta Isshi rohkaistui ja he hyppäsivät yhdessä. Putoaminen tuntui kestävän ikuisuuden Isshin pitäessä tiukasti kiinni random nobodysta kuin hän olisi ollut ties mikä turvaköysi vaikka tosiasiassa ihan yhtä huonossa jamassa he siinä kumpikin olivat, putoamassa hurjalla vauhdilla kohti maan kamaraa.
Surrealistinen putoaminen loppui sitten yllättäen, ja aivan toisin kuin kukaan olisi kuvitellut. Isshi ja random nobody laskeutuivat suorastaan pehmeästi, vain hieman mätkähtäen kuusten sekaan. Yhä toisiaan halaten he makasivat hiljaa metsän pohjalla.
Isshi oli lämmin.
Basistia vain ei näkynyt missään.
EDIT EDIT - Seuraavana yönä näinkin sitten unta jossa Akiya syötti Shinille unelmatorttua. (Ó___ó)''
Pikkuisen taustaakin lienee paikallaan selvittää. Edellisenä iltana olin aika pahasti down-fiiliksissä, ihan yleistä ahdistusta, itseinhoa ja teiniangstia, ei siis mitään ylitsepääsemättömän vakavaa. Koko illan kuuntelin repeatilla Kagrra,n COREa, lueskelin lyriikoita ( english translations, kun vieläkään en japania osaa lukea ) ja mietin mitä ajatuksia piilikään kauniiden lyriikoiden takana.
Siinä sitten joskus nukahdettuani näin aika jännän unen..
Tapahtumapaikkana oli äärettömän korkea, pilvien yläpuolelle ulottuva ( tai ehkäpä alhaalla vain oli sumuista.. ) ja ihmeellisen muotoinen kallio keskellä metsää. Kallion mystisen tasaisella laella seisoi kolme ihmistä; Kagrra,n basisti Nao, vokalisti Isshi, ja random nobody eli minä/sinä/hän/me/te/he. Tuuli aika kovasti, minkä Nao ääneen totesi.
Onglemana tietenkin oli miten he pääsisivät alas, olihan tuo kallio aivan mielettömän korkea kun huipulta ei edes nähnyt maahan asti. Mistään joukkoitsetuhoisuudesta ei toki ollut kyse.
Kuitenkin aikansa pähkäiltyään Nao sitten hyppäsi kallion reunan yli tyhjyyteen eikä kumpikaan kallion huipulle jääneistä uskaltanut edes katsoa alas. Isshi alkoi itkeä kun ei uskaltanut hypätä Naon perään ja random nobody halasi toista lohduttaakseen.
Lopulta Isshi rohkaistui ja he hyppäsivät yhdessä. Putoaminen tuntui kestävän ikuisuuden Isshin pitäessä tiukasti kiinni random nobodysta kuin hän olisi ollut ties mikä turvaköysi vaikka tosiasiassa ihan yhtä huonossa jamassa he siinä kumpikin olivat, putoamassa hurjalla vauhdilla kohti maan kamaraa.
Surrealistinen putoaminen loppui sitten yllättäen, ja aivan toisin kuin kukaan olisi kuvitellut. Isshi ja random nobody laskeutuivat suorastaan pehmeästi, vain hieman mätkähtäen kuusten sekaan. Yhä toisiaan halaten he makasivat hiljaa metsän pohjalla.
Isshi oli lämmin.
Basistia vain ei näkynyt missään.
EDIT EDIT - Seuraavana yönä näinkin sitten unta jossa Akiya syötti Shinille unelmatorttua. (Ó___ó)''
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)