motivaaatio hukassa

Voihan voi leipä - huomenna taas kouluun. Uusi jakso ja uudet kurssit, hissaa, äidinkieltä, ruotsia. Nam, liian kivaa. Ja juuri äsken tuossa tulin huomanneeksi, etten omista tuota tarvittavaa historian kirjaa! Jei - huomenna heti koulun jälkeen mars kirjakauppaan ja kirja hankintaan. Rahat menee, ei voi mitään. Onneksi ensi viikolla tulee opintotuki, josko sitten vaikka saisin ostettua jotain vaatetta..
Mistä tulikin mieleeni, olen jälleen kerran kovin kyllästynyt itseeni. Huomaanpa ensinnäkin, että tähän mennessä jokaisessa blogimerkinnässä olen selittänyt kouluasioita, mahtava alku eikö vain. Toisekseen, ihmetyttää ja häiritsee suunnattomasti kaikenasteinen "whatever" -asenteeni. Millään vaan ei tunnu enää olevan mitään väliä, ei mitään merkitystä. Viime aikoina olen laiminlyönyt aivan kaiken. Opiskelun, kaverit, ihan oman itsenikin. On vaan niin paljon helpompaa jäädä kotiin nyhjäämään vaikkapa läksyjenteko verukkeena (vaikka mitä niitä nyt tekemään), kuin vaikka lähteä ulos tai vaikkapa ostamaan uusia vaatteita. Voihan sitä kulkea samoissa kamoissa, kunhan ovat edes melkein puhtaat. Helpompi jättää meikkaamatta kuin ensin vaivalla sotkea naama ja sitten illalla silmät vuotaen hinkata töhnät irti. Mitä siitä että näytän kovin juntilta...? Eikä kukaan edes näe meikittömiä silmiäni otsatukan takaa. Hiuksiakaan ihan turha laittaa, väri on mikä on, liian tumma joka tapauksessa, ei tuon päälle laitettuna mikään näytä miltään ja mallikin on mitä on, liian pitkä ja liian lyhyt yhtäaikaa mutta vitunko väliä silläkään. Mikään ei onnistu eikä huvita, viimeisin aikaansaamani piirroskin oli kai joskus kaksi viikkoa sitten tekemäni ei edes maininnan arvoinen töherrys.. Luonnoksiakin on syntynyt niin nihkeästi että turha edes ajatella. Keskittymiskyky on nollassa.

Ei vain ole mitään syytä mihinkään. Ei jaksa edes masentua, kun mikään ei tunnu miltään. Vielä jonkin aikaa sitten teki mieleni pysähtyä kesken kaiken kiireen ja huutaa niin kovaa kuin jaksaisin, pysäyttää maailma ympärilläni. Nyt olen niin sanotusti kai antautunut virran vietäväksi, kun millään ei enää ole väliä. Ei jaksa edes miettiä mitähän tästä nyt tulee.

Toisaalta haluaisin vain jutella jonkun kanssa, mutta sitten kuitenkaan en usko että ketään oikeasti kiinnostaisi, ei minua ainakaan, vaikka tällainen itsekeskeinen paska olenkin. Ja onko minulla edes ketään kenelle jutella, kun olen kaikkia ihmissuhteitani laiminlyönyt siinä määrin että minut kohta varmaan on jo totaalisen unohdettu. Oma moka, nyt ei voi sitten sillekään enää yhtään mitään. Omaa syytänihän kaikki on, mitä sitä toisten niskaan kaatamaan, muilla on omatkin ongelmansa. Kirjoittamalla tällaista, en oikein tiedä yritänkö jotenkin vain selvittää ajatuksiani vaiko mitä, mutta huomiota nyt ei tälläisellä tekstillä yritetä tavoittaa, se on selvä. Että osaakin olla typerää tekstiä, kiitos ja näkemiin.

Respectit kotiin chenille-tekniikalla

Nyt kävi näin, että kokeet on taas toistaiseksi takana päin, vaihtelevalla menestyksellä ja muutamalla itkuraivarilla. Näillä näkymin potentiaalisimmin pudotusuhan alla ... (mitä hittoa) piti sanoa vaarassa joutua uusintaan, olisi historia, uskonto ja ranska. Mutta eipä tuo mittään, jos ranska ei mee kerrasta läpi, sen voi jättää ja tuskin nyt molemmat hissa ja ussa ihan tosi huonosti meni! (Joo moi olen optimisti) Kyllä joku mulle aina ne tarvittavat säälipisteet kaivaa, vaikka sitte vaan kun mulla on niin hieno laukku.. Niin, historian opettaja ihasteli chenille-tekniikalla toteutettua laukkuani jonka joskus yläasteella omin kätösin väkersin. Hän itse on ajatellut tekevänsä takin chenille-tekniikalla. Jotenkin hänen tapaistaan.

Tsiuh!! tsiuh!! tsiuh!! - aivastelen. Taidan olla allerginen joulupipareille. Tuoksuvat niin voimakkaasti että aivastuttaa.. ;___; -köhöh- no nyt yskittääkin, mitä seuraavaksi?!?

Näin viime yönä aika jännän unen.. Tiedän tasan tarkkaan että sen päivän ajatukset ja tapahtumat vaikuttivat siihen uneen, sillä päivällä kai salaa haaveilin jostain sen kaltaisesta ja sitten yöllä todellakin näin siitä unta. Voi ehkä vaikuttaa hassulta, mutta unessa oli kiva asetelma, siis kuvakulmat ja asennot ja muut kohdallaan. Itseasiassa, ulkopuolisen silmin katsottuna se varmasti olisi vain näyttänyt söpöltä, mutta itse koin sen jotenkin masentavaksi, sillä se toi mieleen paljon muistoja ajalta jolloin olin päättömän ihastunut erääseen henkilöön. Tämä henkilö tietenkin oli unessani, omana suloisena itsenään, nukkuen sängylläni. (Outoa, sillä hän ei koskaan ole käynyt kotonani.) Itse istuin sängyllä katsellen nukkuvaa, ja mietin, uskaltaisinko suudella häntä. ... Sanomattakin selvää, en tietenkään uskaltanut. Katselin vain. Jossain vaiheessa sitten keräsin sen verran rohkeutta että onnistuin jotenkin ihmeellisesti pussaamaan häntä poskelle - ja sitten kai heräsin, koska sen jälkeen ei ole harmainta aavistusta mitä tapahtui, heräsikö "uhrini" motaten minulta tajun kankaalle vai mitä ikinä sitten mahtoikaan tapahtua..

Joka yö en näe yhtä mielenkiintoisia unia.. Tuo nimittäin sai minut miettimään asiaa vakavasti, tyyliin olenko sittenkin vielä jossain määrin ihastunut ja niin edespäin. Hiton shoujo ai -unet.

Ei jestas, olen taas narsisti. Lueskelen omia vanhoja blogimerkintöjäni ja naureskelen. Kenen mielestä hipe on nyt aika säälittävä nostaa käden ylös nyt! \o Jep, en varmaan ole ainoa. Mutta kun ne oikeasti ovat ihan tyhmiä, ja sitä kautta hauskoja!! Oikeesti, kato vaikka!!

"Negai wa anata ni furisosoguuuuuuu.....

Ei, en suinkaan lauleskele Utakataa. u____u''' waiiiiiiiiiii♥ *yrittää päästä Naosieni-fiilikseen* Naosieni-fiilishän on nimestään huolimatta ihan yleismaallista Kagrra, -fanitusta, ei suinkaan pelkkää Nao-ihkutusta, mutta koska kaikista ilmeisin oire on Naon hokeminen, olen oireyhtymän nimennyt Naosienisyndroomaksi. Muita oireita ovat esimerkiksi epämääräinen julisteen tuijotus, hihitys, tutina, tärinä, pöhinä, tietynlaisen Isshin "tatuointia" muistutavan kuvion piirtely ja Utakatan hoilottaminen. *Nao. Naooo~ Naoo* Nao on kiva sana. Kokeile vaikka! *Nnnnao!* wuuu.. Shin on niiiin söpö♥

.. 8| mitä oikein teen?!? jestas.. En voi uskoa kirjoittavani tälläistä soopaa. Riittää että puhun höpöjä, ei niitä blogiin tarvitse kirjoittaa!!! x'D *hipe on kovin vihainen Naosienisyndroomaiselle itselleen*"

Nnniiin. Tälläista soopaa syntyi aika runsaasti Kagrra,n keikan jälkeen. (u___u') Ha.. ha-ah-ha-a... Öh. Jooh. Ei iskenyt naosienistelyfiilis, ei!!! (O___O) Ei ei. Utakata soimaan ja elämä näyttää ihanammalta. Menisikö sitä palvomaan julistetta...? --- Joo ei näin, nyt loppu.

Muumipappa on idolini-!

Neljä takana, kaksi vielä edessä.. -(@__@)- siis koetta. Huomenna historia ja perjantaina ranska. Njääh, ei huvittaisi. Pitäisi tehdä bilsan projektityökin.. Voi voi voi. Tässä menee taas elämä ja terveys kun masokistina jätän aina kaiken viimetippaan vaikka aikaa olisi kuukausikaupalla!

Äidinkielen koe, argumentaatioanalyysi ja vastine, meni eilen kummallisen kivuttomasti. Yleensä äidinkielen kokeet ovat olleet erittäin ikäviä pakkovääntämisiä, ja muutenkin inhoan äidinkieltä yli kaiken. Maanantainakin joskus illalla Täydellisten naisten jälkeen tapani mukaan viimetipassa kirjoitin kurssin viimeistä kirjoitustehtävää, kritiikkiä näytelmästä, ja kyllä oli taas homma työn ja tuskan takana. Verta, hikeä ja kyyneleitä, jopa kirjaimellisesti. (Onnistuin jälleen kerran silpomaan sormeni hiusterällä..) Pakotettu kirjoittaminen ei ollenkaan ole minun heiniäni. Muuten kyllä pidän kirjoittamisesta kovasti, ehän muuten mitään blogiakaan viitsisi vaivautua pitämään!! Mutta vaikka pidänkin kirjoittamisesta, en väitä olevani siinä hyvä. Oikeastaan olen siinä hyvin huono, mutta omaksi iloksenihan minä vain kirjoitan. Jos osaisin kirjoittaa, kirjoittaisin jotakin paljon ylevämpää ja hienompaa ja suunnitellumpaa, tai edes hyviä fanficceja, tai jotain muuta kuin tällaista tajunnanvirtaa. (ó___ò)'' Muumipappa on idolini rönsyilevine meriaiheisine romaaneineen.

Nyt tarvitsen kyllä ruokaa. Tai kahvia. Tai edes keksin... Hmm. Tällaista mielenkiintoista keltaista broileri-lihamureketta ja risottoa.. Interesting. Ahaa, tuo sisältää porkkanaraastetta! No jopas nyt joatkin.. Tässä tulikin mieleeni, että uhosin muuttaa tuon yläkuvan. Nyt tulin ajatelleeksi että voisin tehdä siihen sellaisen kivan kollaasin piirrustuksistani. Noh, kunhan saisin tuon sitten toteutettuakin.. (^__^') Tämä maistuu muuten ihan kouluruualta..

..ehkäpä nyt kuitenkin edes yritän keskittyä historiaan.. Adolf Schickelgruber, jestas mikä nimi. Mutta kun ei vaan jaksa nämä iänikuiset sodat kiinnostaa prkl!!!

Nyt pitäisi stressata

Taas sataa lunta. Ei onneksi enää niin paljon kuin eilen. Ja koko yön tuuli metelöi niin että aina nukahdettuani heräsin siihen.

Nyt soi; Kagrra, - CORE

Nyt on maanantai, koeviikon kolmas koepäivä ja minä istun kotona rauhassa lämmittelemässä kylmiä käsiäni. Siellä tälläkin hetkellä jotkut kirjoittavat koevastauksiaan rystyset violetteina. Minä olin ahkera ja tein niin paljon kotitöitä, että sain EKU4-kurssin koeviikon tunnit vapaaksi, hallelujaaa. Mutta ei tämä vapaapäivänvietto mitään ruusuilla tanssimista ole, kun pitäisi tehdä biologian näennäispuuhastelukurssin projektityötä, huomiseksi pitäisi kirjoittaa kritiikki Opaali on timantti -näytelmästä, kerrata argumentaatioanalyysin ja vastineen rakenne, ja sitten vielä lukea muunmuassa historiaa ja uskontoa, ei välttämättä ihan hirveästi innostaisi.

Josko kuppi kahvia hieman rauhoittaisi..? Ja katsaus ikkunaan; nythän tuolla taas pyryttää oikein nätisti!

Tiedättekös, minua hieman hirvitti tämän uuden blogin aloittaminen. Oli sellainen tunne, että nyt kun tämä on "oikea" blogi, ei mikään freewebsin sivunjatke, täytyisi alkaa harjoittaa jonkinasteista itsesensuuria ja laadunvalvontaa ja suorastaan suunnitella etukäteen mitä kirjoittaa ja jättää siis kaikenlainen älyvapaa selitys ja tajunnanvirta pois. ..Mutta ei kai se niin ole..? Voin luvata yrittää pitää jonkinlaista tasoa yllä, mutta valitettavasti saatte kyllä nauttia luultavastikin hyvin samankaltaisesta meiningistä kuin Fushigihullun Päiväkirjassa, muutenhan voisi tulla hiukan pulaa aiheista, kun melkein kaikesta olen jo kirjoittanut asiallisia juttuja Fhp;ssa.. Kaikki mielenkiintoinen, kuten Miyavin ja Kagrra,n keikat ja Sakura Garin uusimmat käänteet on jo kirjoitettu!! o(>____<)o
Kerronpa nyt jotakin blogistani. Ensinnäkin, minulla oli suuria issueita (!!!) blogini nimeämisen kanssa. Halusin keksiä jotain hieman mielikuvituksekkaampaa ja egoistisempaa kuin Fushigihullun Päiväkirja ja toisaalta halusin nimen joka merkitseekin jotain. Nimiasiaa olin itseasiassa pohtinut jo aiemminkin, kun olin blogin perustamista harkinnut, mitään maailmaa mullistavaa keksimättä. Sitten viime yönä syttyi hehk- energiansäästölampppu pääni yläpuolelle. Nimi hipeNEWS.com [hipenyuusudottokomu] oli ollut siinä silmieni edessä jo ties kuinka kauan. Alunperin olin sen keksinyt söherrellessäni öisin The Sims 2:n lagatessa siskolleni viestejä simieni elämien uusimmista juonenkäänteistä kuin iltapäivälehti hipeNEWS.comin lööppeinä. (Tuolloin nimessä "hipe" oli kirjoitettu katakanalla, mutta täällä ei sillä koneemme ei tue katakanoja kun on niin tyhmä.) Toisekseen, tuo yläkuva tulee hyvinkin todennäköisesti vielä suhteellisen piakkoin vaihtumaan, tuon vain rätkäisin sinne kun en Hamtaroa siinä halunnut katsella. Mutta on tuolla kuvalla ainakin jotakin taiteellista arvoa, onhan se sentään omaa tuoreinta tuotantoani, aivan omin kätösin piirtämäni..

....Ja nyt tuolla sataa lunta niin ettei eteensä näe metriä pidemmälle. (O___o)'

Beware the Polar Bears.

Koko leppoisan sunnuntaipäivän ulkosalla puhalsi ja tuiskutti kunnon talvimyräkkä. Ikkunoissa vinkui ja ilma oli lumesta aivan harmaa. Siinä minä sitten istuin tietokoneen ääressä ja puuhailin Freewebs-sivustoni parissa, kirjoittelin blogimerkintää ja päivittelin tietoja ajan tasalle. Pitkät litaniat runoiltuani kuitenkin ah niin ihana Freewebs päätti lähettää luomukseni jonnekin bittiavaruuden kiertoradalle ja silloin päätin toteuttaa pitkään harkitsemani radikaalin tempauksen; yli puolen vuoden aktiivisen Freewebs-bloggauksen jälkeen siirtäisin blogini muualle. Ja tämähän on nyt tulos, hipeNEWS.com, uusi blogini. Toivon Bloggerin olevan hieman Freewebsia yhteistyöhaluisempi, sillä meillä on toivottavasti edessä pitkä ja antoisa yhteistyösuhde. Mutta eihän tämä tietenkään tarkoita että sivustoni hylkäisin, ei toki. Joten tästä se nyt sitten lähtee, ganbatte ne.