Näin unta jossa
metsästin
kadonnutta
juustoviipaletta
yläasteaikaisen
hissansijaisen
opiskelijakämpän lattialla
kesken lääkiksen pääsykokeisiin pänttäämisen.
Uruha istui katolla
reisihousuissaan
vasara kädessään
korjaamassa kattoa.
20091230
24H
pitäisi pakata kamat ja kantaa ne autoon.
heittää järjetön määrää tarpeetonta roinaa pois.
asetella esineet uuteen kotiin
ja oppia asumaan siellä.
heittää järjetön määrää tarpeetonta roinaa pois.
asetella esineet uuteen kotiin
ja oppia asumaan siellä.
20091111
1234 2234
now playing ; My favorite Beat - An Cafe ~♪
Yesterday I was struggling with my "Isshi looking" sculpture at the ceramics class as I had done so many times already. His hair didn't want to look like how I wanted and his jacket cracked. .. it was somehow really frustrating to see the sculpture I had so gently worked for hours and hours literally crumble and fall into pieces.
I love to make things with my hands, whether it was drawing, painting, sculpting or cooking, baking or almost anything creative. For ten years I have been doing art studies weekly. I strated in lasten ja nuorten kuvataidekoulu ( visual arts education for kids of the ages 7-18..) at the age of seven and wnet there for ten years of which six I "specialized" in sculpting and four years of those six I only did ceramics. .. I must say, I'm quite proud of my achievements.
So I finished the kuvataidekoulu and wanted to continue doing ceramics. I entered a ceramics course for adult students. The course started in September and I had to miss the very first lesson because of the grand opening of our schools art exhibition. Next week I was finally able to start working. I was a bit surprised to see the classroom usually filled with young people and children now beeing invaded with aunties in their late fourties and fifties and only two younger women. (..I apologise calling my fellow students aunties, sorry, but I just can't call them by any other name anymore, I'm too used to that.. ) I felt myself like a little kid and even by now I'm not quite used to hear a phone ringing and someone picking up the phone saying "äiti" ( mother in Finnish.)..
While I started sculpting a human figure while the Aunties made pots and vases and all kinds of containers and dishes one after another. After a couple of lessons I noticed the Aunties had all made several works already as I was still working with my headless and armless person. Every week some of the Aunties came across the room to see my sculpture and I'm not sure if they were surprised or not but they all praised how well I had made the clay look like fabric and how natural the wrinkles in my dudes pants looked and I of course felt a little relieved and embarrassed but really happy too, so all I could do was to smile and say thank you.
Again this week one of the Aunties came to take a look at my sculpture and after a while she said something like that watching my work she had realised that great things are created slowly and carefully and that she admired my patience.
I was astonished. And happy.. because that was the very first time whe an adult, almost a complete stranger has really praised my work.. I wanted to jump around but I had to stay calm.. 'cause adults don't do things like that.
...this is all I've managed to write in.. two weeks. Yes, the text is already old but I'm still posting it... 'cause I feel like posting it.
Well, I've now finished the sculpture and I'm struggling with the glazing... Should it be blues and greens with blonde hair or red, black and brown with dark hair..? I'm puzzled.... Oh well, here he is~
now playing; P!NK masquerade - SuG
..tykkään~
Yesterday I was struggling with my "Isshi looking" sculpture at the ceramics class as I had done so many times already. His hair didn't want to look like how I wanted and his jacket cracked. .. it was somehow really frustrating to see the sculpture I had so gently worked for hours and hours literally crumble and fall into pieces.
I love to make things with my hands, whether it was drawing, painting, sculpting or cooking, baking or almost anything creative. For ten years I have been doing art studies weekly. I strated in lasten ja nuorten kuvataidekoulu ( visual arts education for kids of the ages 7-18..) at the age of seven and wnet there for ten years of which six I "specialized" in sculpting and four years of those six I only did ceramics. .. I must say, I'm quite proud of my achievements.
So I finished the kuvataidekoulu and wanted to continue doing ceramics. I entered a ceramics course for adult students. The course started in September and I had to miss the very first lesson because of the grand opening of our schools art exhibition. Next week I was finally able to start working. I was a bit surprised to see the classroom usually filled with young people and children now beeing invaded with aunties in their late fourties and fifties and only two younger women. (..I apologise calling my fellow students aunties, sorry, but I just can't call them by any other name anymore, I'm too used to that.. ) I felt myself like a little kid and even by now I'm not quite used to hear a phone ringing and someone picking up the phone saying "äiti" ( mother in Finnish.)..
While I started sculpting a human figure while the Aunties made pots and vases and all kinds of containers and dishes one after another. After a couple of lessons I noticed the Aunties had all made several works already as I was still working with my headless and armless person. Every week some of the Aunties came across the room to see my sculpture and I'm not sure if they were surprised or not but they all praised how well I had made the clay look like fabric and how natural the wrinkles in my dudes pants looked and I of course felt a little relieved and embarrassed but really happy too, so all I could do was to smile and say thank you.
Again this week one of the Aunties came to take a look at my sculpture and after a while she said something like that watching my work she had realised that great things are created slowly and carefully and that she admired my patience.
I was astonished. And happy.. because that was the very first time whe an adult, almost a complete stranger has really praised my work.. I wanted to jump around but I had to stay calm.. 'cause adults don't do things like that.
...this is all I've managed to write in.. two weeks. Yes, the text is already old but I'm still posting it... 'cause I feel like posting it.
Well, I've now finished the sculpture and I'm struggling with the glazing... Should it be blues and greens with blonde hair or red, black and brown with dark hair..? I'm puzzled.... Oh well, here he is~
now playing; P!NK masquerade - SuG
..tykkään~
20091108
elämä < 3
.. fiilis on vähän jännä..
Kun kaikki on taas hiton vaikeeta ja elämä potkii päähän. POTKISITKIN!
Mut angstaus on nyt kielletty joten.
Hihihiiii mulla on issueita ihan selkeesti taas. ...kun teen kaikesta liian vaikeeta ja perkele angstaan taas! potkaise.
Olisipa jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa!!
...kuviksen opettaja on "törkeästi" hyväksikäyttänyt sarjakuvaani koulun kurssiesitteen kuvituksessa.. 8|
AI niiin olihan mulla tässä synttärit hittolainen.. xD joku random noob unohtaa synttärinsä loistavaa.. ..mutta kun ei se niin ihmeellistä oo olla täysi-ikäinen. Mulla on liikaa tekemistä että ehtisin edes kunnolla aloitella rappioelämääni.. 8(
... suorastaan hävettää korjailla typoja.
Kun kaikki on taas hiton vaikeeta ja elämä potkii päähän. POTKISITKIN!
Mut angstaus on nyt kielletty joten.
Hihihiiii mulla on issueita ihan selkeesti taas. ...kun teen kaikesta liian vaikeeta ja perkele angstaan taas! potkaise.
Olisipa jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa!!
...kuviksen opettaja on "törkeästi" hyväksikäyttänyt sarjakuvaani koulun kurssiesitteen kuvituksessa.. 8|
AI niiin olihan mulla tässä synttärit hittolainen.. xD joku random noob unohtaa synttärinsä loistavaa.. ..mutta kun ei se niin ihmeellistä oo olla täysi-ikäinen. Mulla on liikaa tekemistä että ehtisin edes kunnolla aloitella rappioelämääni.. 8(
... suorastaan hävettää korjailla typoja.
20091025
No mikäs tässä...
... niin mikä syysloma.
... tässä paljon mitään puuhaillut ... fufufu.
Lauantaina ryyppäsin kellon ympäri ja datasin.
Sunnuntaina obviously nukuin. Ja datasin.
Maanantaina ajoin autoa, hengasin kaupungilla ja nyhjäsin.<3
Tiistaina kävin parturissa, ajoin autoa ja nyhjäsin.<3
Keskiviikkona datasin. Nolifetin. Fanitin Kagrra,a.
Torstaina ajoin autoa, söin ihan liikaa ja yllätysnyhjäsin.<3
Perjantaina issuetin Anttilassa, nyhjäsin ja datasin. <3
Lauantaina söin taas ihan liikaa ihan liian hyvää ruokaa ja juhlin kaverin synttäreitä.
Sunnuntaina datasin, nukuin, taiteilin ja dataan taas.
Laatuaikaa.
... Kato nyt kun suloinen pieni perhe, äiti Aki, isi Tatsuro ja heidän pieni Kai~ söpö.
Ja jollain on synttärit torstaina, oho.
... tässä paljon mitään puuhaillut ... fufufu.
Lauantaina ryyppäsin kellon ympäri ja datasin.
Sunnuntaina obviously nukuin. Ja datasin.
Maanantaina ajoin autoa, hengasin kaupungilla ja nyhjäsin.<3
Tiistaina kävin parturissa, ajoin autoa ja nyhjäsin.<3
Keskiviikkona datasin. Nolifetin. Fanitin Kagrra,a.
Torstaina ajoin autoa, söin ihan liikaa ja yllätysnyhjäsin.<3
Perjantaina issuetin Anttilassa, nyhjäsin ja datasin. <3
Lauantaina söin taas ihan liikaa ihan liian hyvää ruokaa ja juhlin kaverin synttäreitä.
Sunnuntaina datasin, nukuin, taiteilin ja dataan taas.
Laatuaikaa.
... Kato nyt kun suloinen pieni perhe, äiti Aki, isi Tatsuro ja heidän pieni Kai~ söpö.
Ja jollain on synttärit torstaina, oho.
20091008
えだまめ!
Yesterday I realised that Tatsuro looks just like Tyra banks when they're doing "8O" - face.
Funny how seeing a band performing makes them rise up to a whole new level..
My left ear is FUZZing.
Good job MUCC, I enjoyed and I'll definitely come to see you again~
Thank you~!
"えだまめ!"
I love how U make sense, Tatsuro ~♥
Funny how seeing a band performing makes them rise up to a whole new level..
My left ear is FUZZing.
Good job MUCC, I enjoyed and I'll definitely come to see you again~
Thank you~!
"えだまめ!"
I love how U make sense, Tatsuro ~♥
20090924
君に願いを ★
Jeje~♥
Eilen oli sitten sellainen pieni härdelli.. Nimittäin miyavin keikka. Helsingissä. Tavastialla. ( mikä yllätys ) Ja minähän olin siellä.
Enkä nyt kyllä käy mitään raporttia kirjoittamaan, koska objektiivisuus olisi täysin mahdotonta. Tyydyn siis vain kertomaan jotain fiiliksiä, 'kay?
Hehe.. Jonon muodostus oli tavalliseen tapaansa yksi iso friikkishow.
MENKÄÄ TAAKSEPÄIN STNA!!!!!!
Mutta ihmeellisesti sattui niin, että päädyimme lopulta jonottamaan aivan siihen nurkan taakse toiselle seinälle, eli juuri siihen mihin olin meidät piirtänyt jonottamaan sarjakuvassani Alphabet Soup. *omgwtf*
Ehm.. Keikasta itsestään sanottakoon sen verran että setti oli loistava, tungos älytön ja fiilis mahtava. Hauskat megaorgiat.
*peace*
Eilen oli sitten sellainen pieni härdelli.. Nimittäin miyavin keikka. Helsingissä. Tavastialla. ( mikä yllätys ) Ja minähän olin siellä.
Enkä nyt kyllä käy mitään raporttia kirjoittamaan, koska objektiivisuus olisi täysin mahdotonta. Tyydyn siis vain kertomaan jotain fiiliksiä, 'kay?
Hehe.. Jonon muodostus oli tavalliseen tapaansa yksi iso friikkishow.
MENKÄÄ TAAKSEPÄIN STNA!!!!!!
Mutta ihmeellisesti sattui niin, että päädyimme lopulta jonottamaan aivan siihen nurkan taakse toiselle seinälle, eli juuri siihen mihin olin meidät piirtänyt jonottamaan sarjakuvassani Alphabet Soup. *omgwtf*
Ehm.. Keikasta itsestään sanottakoon sen verran että setti oli loistava, tungos älytön ja fiilis mahtava. Hauskat megaorgiat.
*peace*
20090920
"Anna pusu <3 "
Vaihteen vuoksi tykkään suomen kielestä. Suomen kielessä on sana pusu, vähän sellaista lastenpuhetta tai ainakin puhekieltä. Esimekiksi englannin kielestä en löytänyt vastaavaa. Pusu on loistava sana tilanteisiin joissa suudelma kuulostaa liian viralliselta ja jäykältä tai muuten sopimattomalta. Erityisen hyvin se kuvaa keveää ja leikkisää, pientä suudelmaa. Söpöä.En toki ole mitenkään obsessoitunut jonkun korealaisen huuliin. Karsin rankalla kädellä kaiken päättömän fanityttöilyn pois ja tuloksena on hyvin kuiva, tylsä ja tarpeeton blogiteksti.
*pus*
20090917
20090914
Oh My SUPER GIRL!
Oh~Oh~Oh~Oh~
En toki ole yhtään innoissani Super Junior M;n uudesta videosta.
Heheh. Jotku kirjotukset ohi tältä syksyltä.
Olo on lievästi helpottunut..
Kuus tuntia siellä istua tönötin, enemmän tai vähemmän ahkerasti koetta suorittaen. Hieman välillä häiritsi repeatilla päässä soinut SHINeen 누난 너무 예뻐(Replay) .. *Noona nomu yeppaaaaaaa*
BI tehtävä 4; Nimeä seuraavat Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät eläimet A-H ja kasvit I-L.
WTF?!?!?! Ala-astetasoa-?!?! Elämäni helpoimmat 6 pistettä?
.. Vai joku saakelin vittumainen killeri...?
Odotellessa kuolatkaamme kuumia mandariineja.
En toki ole yhtään innoissani Super Junior M;n uudesta videosta.
Heheh. Jotku kirjotukset ohi tältä syksyltä.
Olo on lievästi helpottunut..
Kuus tuntia siellä istua tönötin, enemmän tai vähemmän ahkerasti koetta suorittaen. Hieman välillä häiritsi repeatilla päässä soinut SHINeen 누난 너무 예뻐(Replay) .. *Noona nomu yeppaaaaaaa*
BI tehtävä 4; Nimeä seuraavat Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät eläimet A-H ja kasvit I-L.
WTF?!?!?! Ala-astetasoa-?!?! Elämäni helpoimmat 6 pistettä?
.. Vai joku saakelin vittumainen killeri...?
Odotellessa kuolatkaamme kuumia mandariineja.
20090913
STRESSI 987665476549!
Oh darn - huomenna jotkuu bilsan kirjoitukset . .
Ei toki paniikki vaani tuossa korvan takana . .
Kauhulla odotetaan miten käy. Lukeminen ei selvästi ole mun juttu . .
Mielessä ei oikeesti jaksa enää liikkua mitään muuta kuin mitokondrioita ja allopolyploidisia mutanttimansikoita. Selvästikin olen oppinut asioita hieman valikoivasti.
Pelottaa . . Miten siellä sitten istuu sen kuus tuntia jos kolmen tunnin koekin on jo ihan täyttä tuskaa? Kahdeksan tehtävää kuulostaa ihan älyttömältä . . Apua. Mitä jos kaikki tehtävät onkin hirveän vaikeita enkä osaa vastata . . ? Tai jos ne onkin sellaisia v*tun killereitä että kirjoitan vaikka mitä ja luulen vastanneeni ihan okei, mutta oho enpäs tajunnutkaan sitten kertoa siitä ja tuosta ja vielä tästäkin!
. . . Jospa piirtelen kauniita kuvia kloroplasteista ja ribosomeista?
Ribosomi näyttää muffinssilta.. 8|
Ei toki paniikki vaani tuossa korvan takana . .
Kauhulla odotetaan miten käy. Lukeminen ei selvästi ole mun juttu . .
Mielessä ei oikeesti jaksa enää liikkua mitään muuta kuin mitokondrioita ja allopolyploidisia mutanttimansikoita. Selvästikin olen oppinut asioita hieman valikoivasti.
Pelottaa . . Miten siellä sitten istuu sen kuus tuntia jos kolmen tunnin koekin on jo ihan täyttä tuskaa? Kahdeksan tehtävää kuulostaa ihan älyttömältä . . Apua. Mitä jos kaikki tehtävät onkin hirveän vaikeita enkä osaa vastata . . ? Tai jos ne onkin sellaisia v*tun killereitä että kirjoitan vaikka mitä ja luulen vastanneeni ihan okei, mutta oho enpäs tajunnutkaan sitten kertoa siitä ja tuosta ja vielä tästäkin!
. . . Jospa piirtelen kauniita kuvia kloroplasteista ja ribosomeista?
Ribosomi näyttää muffinssilta.. 8|
20090910
La la lah~♪
ASDFGH
KAGRRA,
new single - 四季 - some lil' previews .. (?) on their MySpace and BOOM hipe goes crazy.. 8D
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
La la lah~♪
... Last night I had a dream .. Kagrra, was going to come to Finland again.. <3
Aaasssddffgghhh - I'm so excited. *________*
..I'm painting Akiya @ the moment. ^3^
... Pitäisi ehkä lukea jotain bilsaa, eihä niihi kirjoituksii oo ku pari päivää ASDFGHADFHDFHFDADFA!!!!!!!! 8|
KAGRRA,
new single - 四季 - some lil' previews .. (?) on their MySpace and BOOM hipe goes crazy.. 8D
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
La la lah~♪
... Last night I had a dream .. Kagrra, was going to come to Finland again.. <3
Aaasssddffgghhh - I'm so excited. *________*
..I'm painting Akiya @ the moment. ^3^
... Pitäisi ehkä lukea jotain bilsaa, eihä niihi kirjoituksii oo ku pari päivää ASDFGHADFHDFHFDADFA!!!!!!!! 8|
20090909
Ohi on...
Ummm. Yay.
Eilen oli sitten näyttelymme avajaiset Kouvostoliiton pääkirjaston alakerran Mediamajassa..
Jep, ei sitten hankalampaa paikkaa taas keksitty, eihän sinne alakertaan kukaan vahingossakaan eksy.. onneksi edes osa töistä + tietty lopputyöt on yläkerrassa varsinaisessa näyttelytilassa....
Hommahan hoitui hienosti, vaikka ihmisiä sinne kovin vähän saapuikin. Vähän puhetta ja hieno valokuvaesitys ja sitten tietysti asiaa lopputöistä. Aplodit ja vapaata näyttelyn kiertelyä. Alakerta olikin nopeasti nähty - yläkerrassahan ne parhaat työt ovat, sinne siis.
Kaikin puolin hyvää palautettahan mie .. tai siis työni sai, ja olenkin aika tyytyväinen.
*Go me!! Go U!!* ..Ja pääsinpä taas tosiaan Kosariin. hehe..
Noh, jokatapauksessa, kiitos kaikille paikalle vaivautuneille ja tuleville näyttelyssä kävijöille, ja erityiskiitokset kaikille jotka jollain tapaa auttoivat lopputyöprosessini monissa vaiheissa, vaikkapa vain henkisenä tukena toimimalla tai niinkin konkreettisesti kuin maanantaiset apulaiseni.. <3
kiitos.
Eilen oli sitten näyttelymme avajaiset Kouvostoliiton pääkirjaston alakerran Mediamajassa..
Jep, ei sitten hankalampaa paikkaa taas keksitty, eihän sinne alakertaan kukaan vahingossakaan eksy.. onneksi edes osa töistä + tietty lopputyöt on yläkerrassa varsinaisessa näyttelytilassa....
Hommahan hoitui hienosti, vaikka ihmisiä sinne kovin vähän saapuikin. Vähän puhetta ja hieno valokuvaesitys ja sitten tietysti asiaa lopputöistä. Aplodit ja vapaata näyttelyn kiertelyä. Alakerta olikin nopeasti nähty - yläkerrassahan ne parhaat työt ovat, sinne siis.
Kaikin puolin hyvää palautettahan mie .. tai siis työni sai, ja olenkin aika tyytyväinen.
*Go me!! Go U!!* ..Ja pääsinpä taas tosiaan Kosariin. hehe..
Noh, jokatapauksessa, kiitos kaikille paikalle vaivautuneille ja tuleville näyttelyssä kävijöille, ja erityiskiitokset kaikille jotka jollain tapaa auttoivat lopputyöprosessini monissa vaiheissa, vaikkapa vain henkisenä tukena toimimalla tai niinkin konkreettisesti kuin maanantaiset apulaiseni.. <3
kiitos.
20090907
Aakkoskeittoa yes please!
Aika kivaa. Pystytettiin juuri yksi pieni taidenäyttely Kouvolan pääkirjastoon.
*hyvä me*
Hihiii... My lovely little comic Alphabet Soup is there for anyone to see and read ! ! !
Oli pieniä issueita kun perjantaina hiki hatussa koulupäivästäni viisi tuntia väkersin sarjakuvaani kauhealla paineella - tussin niin kiltisti loputtua edellisenä iltana pahimmalla mahdollisella hetkellä.. Viimeisen silauksen lisäsin vielä tänään aamupäivällä näyttelykopioon; olin unohtanut signeerata työni, ja unohdinpa hieman muitakin tärkeitä ykstyiskohtia.. Onneksi oli kolme ammattitaitoista assistenttia auttamassa. Huomenna sitten avajaiset - ja hei päästään TAAS Kosariin-!!!
*FAME*
20090905
20090826
Cleanin' out my closet . . .
Okay. I was going to write something..
Yeah.
I'm writing in English this time ... because I want to write in English. ..There's nothing wrong with Finnish, I just feel like writing in English at the moment..
Let's see. What was I going to write?
Of course the summer is over by now, maybe I should sum up how I managed to execute my plans for this summer. .. okey, I'll do that now.
So. Summer 2009 hipe...
..visited Linnanmäki and Tykkimäki.
.. ate a lot of ICE CREAM!
.. drew and painted A LOT.
.. and saw MUCC & Girugamesh at Tuska.
And that's about it. Of course I spent many evenings with my lovely friends and stuff like that.
But maybe the most unpredictable and weird thing that happened to me this summer was that I started listening to Korean music. You know, two years ago I was sooooo anti-pop, listening only to Japanese rock. So typical.. But then, a year ago thanks to my friend I started liking J-pop, even if mostly only boy bands like NewS and KAT-TUN. At some point I also got aware of that there are Korean boy bands too like Super Junior and Big Bang , but I paid no attention to them until almost a year later this summer and now I'm completely in love.
Great. Don't shoot me. I'm just coming out of my closet, that's all.
Super Junior <3
Yeah.
I'm writing in English this time ... because I want to write in English. ..There's nothing wrong with Finnish, I just feel like writing in English at the moment..
Let's see. What was I going to write?
Of course the summer is over by now, maybe I should sum up how I managed to execute my plans for this summer. .. okey, I'll do that now.
So. Summer 2009 hipe...
..visited Linnanmäki and Tykkimäki.
.. ate a lot of ICE CREAM!
.. drew and painted A LOT.
.. and saw MUCC & Girugamesh at Tuska.
And that's about it. Of course I spent many evenings with my lovely friends and stuff like that.
But maybe the most unpredictable and weird thing that happened to me this summer was that I started listening to Korean music. You know, two years ago I was sooooo anti-pop, listening only to Japanese rock. So typical.. But then, a year ago thanks to my friend I started liking J-pop, even if mostly only boy bands like NewS and KAT-TUN. At some point I also got aware of that there are Korean boy bands too like Super Junior and Big Bang , but I paid no attention to them until almost a year later this summer and now I'm completely in love.
Great. Don't shoot me. I'm just coming out of my closet, that's all.
Super Junior <3
20090822
20090630
Tuskaa ja vähän muutakin
Nyt on tullut hieman laiskoteltua.. Viikkoon en ole tehnyt mitään Aakkoskeiton tai biologian kirjoitusten eteen, en oikeastaan ole edes maalannut mitään Isshin valmistuttua. Hyi minua. Korealaista poppia vain olen kuunnellut ja laiskaillut. HYI MINUA.
Jo loppuun kaluttuun ajankohtaisaiheeseen on pakko vielä kommentoida, torstai - perjantaiyönä olimme kaverieni kanssa pelaamassa Guitar Heroa. Pakon edessä valitsimme career -moden, sillä quickplayssa ei ollut valittavana toivomiamme kappaleita. . . .Pitkän maailmankiertueen ja useiden onnistuneiden keikkojen jälkeen olimme sitten siinä pisteessä että nyt loppuu, viimenen biisi ja sitten nukkumaan. Siihen mennessä emme vielä kovin moontaa tuttua ja toivottua biisiä olleet soittaneet, takakannen perusteella haaveilimme Systemin B.Y.O.Bsta ja Jackon Beat it:sta mutta eipä niitä näkynyt. . . Jacksonista muutenkin heitettiin läppää ja juteltiin niitä näitä. Sitten alkoi viimeinen biisi. . . Sattuipa jopa minun soittovuoroni . Ärsyttävän pitkä lataus . . Ja BEAT IT. Olivatpa kaverit hiukan kateellisia, he kun sitä Jackoa olivat enimmäkseen toivoneet. Encoren soitin vaihtelevalla menestyksellä, komeasti kuitenkin, ja sitten lähdimme pyöräillen kotia kohti. Kauhea pyöräilyrääkki ei tosiaan tehnyt hyvää, kurkkuni kipeytyi taas kun juuri luulin parantuneeni Juhannusflunssasta. . . Kun viimein sitten pääsin kotiin, huutaa siskoni heti "ootko kuullu uutisen?!?!" ja mie tietysti neuroottisena MYV-fanina ajattelen, "zomg, vauva on syntyny-!" mutta ei. Michael Jackson on kuollut. *dododododoooooooon* Tuli vähän sellainen fiilis että vitsit, justhan me puhuttiin siitä, just soitettiin sen biisi ja naureskeltiin sen nenäleikkauksille.. No. Sellaista elämä on.
. . . Sitten elämäni olikin aika tylsää aina toissapäiväiseen sunnuntaihin asti, joka oli aika Tuskaa. Ahahahaha. Kuiva läppä. Mutta anyways. Olin siis kaverini kanssa Helsingissä Tuskassa, MUCCua ja Girugameshia katsomassa tietenkin. Ja suoraan sanottuna, oli aika pirun hauskaa. Tunnelma, varsinkin Girussa, oli reilusti keskiverto Tavastian keikkaa väljempi, mikä mahdollisti entistä tehokkaamman headbangauksen ja valokuvaamisen. Girusta sain jopa yhden "taidekuvan" jossa vähän niinkuin näkyy jotakin.. Muccusta ei paljoakaan upeampia kuvia tullut,
yhdessäkin Tatsurou on niin epämääräinen ettei siitä saa selvää onk siinä nyt etu- vai takapuoli.
Mutta eipä nuo kuvat tärkeintä olleet, paljon tärkeämpää on että perkele kumpikin bändi soitti juuri ne biisit joita olin toivonut-!!! Evolution ja Saishuu Ressha. Ja FUZZ. Ja kuin yhteisestä sopimuksesta Tatsurou ja ShuU jaksoivat muistuttaa kuinka hullua porukkaa me olemme.
- Ja viikon random lol -
Salatut Elämät -ystäväkirjassa Oona Kiviranta mainitsee lempibändinsä olevan KAT-TUN.
LOL
20090622
Tilanneraportti
Nyt on Juhannus ja samalla mummon ja papan 50-vuotishääpäivä vietetty, mökkimaisemissa tietenkin ja kotiinkin ehditty palata. Mökillä itseasiassa oltiin nyt jo toista kertaa tänä kesänä, koettelemus sekin. Tällä kertaa paikalla olikin sitten koko suku; tädit, eno, kaikki yhdeksän serkkua.. Niin. Serkkujen kesken sitten saunoimme savusaunassa ja pelasimme pesistä. Tätikin yritti peliin mukaan mutta tuli sitten hujauttaneeksi siskoani mailalla että taisi katsoa turvallisimmaksi jättää pelaamisen meille nuoremmille.
Ja se ällöttävän idyllisistä mökkikuulumisista. Viimeksi kyhäsin listan tämän kesän tekemisistä. Tällaiselta se lista nyt sitten näyttää, muutamia uusia lisättyäni ja suoritetut kursivoituani;
Kesällä 2009 hipe aikoo...
- .. käydä Linnanmäellä
- .. syödä paljon jäätelöä
- .. piirtää ainakin miljoona sivua Alphabet Soupia (!!!)
- .. piirtää piirtää piirtäääääää
- .. unohtaa kaikki idioottimaisen ärsyttävät kouluasiat
- .. lukea biologian kirjoituksiin (23. syyskuuta, reilu viikko 雅-miyavin keikasta...)
- .. lukea hömppää eli shoujoa eli FUSHIGI YUUGIA! <3>. plus sitten Genbu Kaidenit-!!!
- .. piirtää vielä vähän lisäää
- .. VVV. lol
- .. nautiskella olemassa olosta.
Ja uudet;
- .. MUCC & Girugamesh Tuskassa 28. kesäkuuta
- .. Pikkusiskon rippijuhlat . unohdin tämän koettelemuksen merkitä viimeksi.. xD
- .. hipe aikoo MAALATA.
..Ja unohtuiko jotain? Selvä, aivoni eivät nyt toimi täydellä teholla joten olkoon. Ehkäpä sitten edittaan tätä kun aivot pelittää paremmin ja kaikki typot hävettää .. xD
Ja se ällöttävän idyllisistä mökkikuulumisista. Viimeksi kyhäsin listan tämän kesän tekemisistä. Tällaiselta se lista nyt sitten näyttää, muutamia uusia lisättyäni ja suoritetut kursivoituani;
Kesällä 2009 hipe aikoo...
- .. käydä Linnanmäellä
- .. syödä paljon jäätelöä
- .. piirtää ainakin miljoona sivua Alphabet Soupia (!!!)
- .. piirtää piirtää piirtäääääää
- .. unohtaa kaikki idioottimaisen ärsyttävät kouluasiat
- .. lukea biologian kirjoituksiin (23. syyskuuta, reilu viikko 雅-miyavin keikasta...)
- .. lukea hömppää eli shoujoa eli FUSHIGI YUUGIA! <3>. plus sitten Genbu Kaidenit-!!!
- .. piirtää vielä vähän lisäää
- .. VVV. lol
- .. nautiskella olemassa olosta.
Ja uudet;
- .. MUCC & Girugamesh Tuskassa 28. kesäkuuta
- .. Pikkusiskon rippijuhlat . unohdin tämän koettelemuksen merkitä viimeksi.. xD
- .. hipe aikoo MAALATA.
..Ja unohtuiko jotain? Selvä, aivoni eivät nyt toimi täydellä teholla joten olkoon. Ehkäpä sitten edittaan tätä kun aivot pelittää paremmin ja kaikki typot hävettää .. xD
20090605
-- kimidake no super hero --
Nyt soi; labo - flumpool
No nyt on kesäloma sitten saatu kunnolla käyntiin, lorvailun ja epämääräisen möllöilyn merkeissä tietenkin. Sunnuntaina sää vielä suosi lomailua, mutta nyt viikon mittaan ovat sateet ja kylmentynyt ilma hieman rajoittaneet rentoutumiskerrointa. Pilvistäkin tuolla näyttäisi olevan.
Se säätiedotuksesta, mennäänpä asiaan, tulin taas pohtineeksi syntyjä syviä luettuani jamesta ties kuinka monennen kerran kagrra,n Suomen vierailun aikaista haastattelua.. Isshi sanoo mielestäni erittäin osuvasti laulamisesta " -- siinä ei voi olla huono eikä hyvä, vaan ainoastaan omalaatuinen. " Luulenpa, että noin voisi sanoa myös piirtämisestä ja maalaamisesta ynnä muusta luovasta töhertämisestä. Laulamiseeen ja kuvantekoon pätee sama perusidea; perus tekniikka on hallittava, mutta loppu onkin sitten kiinni itsestä. Siinä se omalaatuisuus astuu kuvaan ja ratkaisee. *päivän mietelause*
Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen tietenkin ah-niin-järjestelmällisenä ihmisenä päättänyt tehdä tiettyjä asioita tässä kesäloman aikana. Kirjoitanpa listani tähän, voidaan sitten joskus katsoa mitkä suunitelmistani toteutuivat ja mitkä eivät!
Kesällä 2009 hipe aikoo...
- .. käydä Linnanmäellä
- .. syödä paljon jäätelöä
- .. piirtää ainakin miljoona sivua Alphabet Soupia (!!!)
- .. piirtää piirtää piirtäääääää
- .. unohtaa kaikki idioottimaisen ärsyttävät kouluasiat (paitsi Aakkoskeiton. ja KIRJOITUKSET.)
- .. lukea biologian kirjoituksiin (23. syyskuuta, reilu viikko 雅-miyavin keikasta...)
- .. lukea hömppää eli shoujoa eli FUSHIGI YUUGIA! <3 XD kaikki 13 juonen kannalta tärkeää osaa.. plus sitten Genbu Kaidenit-!!!
- .. piirtää vielä vähän lisäää
- .. VVV. lol
- .. nautiskella olemassa olosta.
Näillä mennään, lisää tulee luultavastikin, keksin kuitenkin vielä jossain vaiheessa jotain päättömiä tavoitteita.. xD
Tuon Fushigimission kanssa olen jo itseasiassa aika hyvässä vaiheessa.. Muistaakohan hipen lisäksi kukaan enää Fushigia..? Oi niitä aikoja, oltiin nuoria ja viattomia ja luettiin Fushigia.. *vanhuksen höpinää*
Mutta Fushigin lukeminen aiheuttaaa väistämättömän tarpeen tuhertaa fanitaidetta. Ihan tuosta vaan. Haluaisin edelleenkin niin kovatsi piirtää kunnollisen Nakagon, mutta.. En vaan osaa. *sigh* Harjoittelen siis entistä armottomammin, Nakago, lainaa piiskaa!!! ...noei. Mutta onnistuinpa edes piirtämään Miakan.. Vaikken hänestä ollenkaan edes tykkää. Yhyy. Hothorikin olisi kiva osata piirtää, mutta ei. Sama probleemi kuin Nakagon kanssa. *SIGH*
Fushigista tulikin mieleeni, surullista että Genbu Kaiden on laitettu tauolle. Kuulemma ensi vuoteen asti! Se on pitkä aika. Mutta onhan meillä Sakura Gari, josta sitäpaitsi pidän noin miljoona kertaa enemmän. (onko se edes mahdollista?) Ja omalaatuisten ajatuskulkujeni perusteella uskaltaisin päätellä, että ellei Watasen piirtotahti / Sakura Garin julkaisutahti kovasti ole muuttunut, pääsemme lukemaan seitsemättä lukua juurikin tässä kesän aikana!! Oi sitä onnea kun se ilmestyy...
Tulipa taas epämääräistä sienisalaattia..
No nyt on kesäloma sitten saatu kunnolla käyntiin, lorvailun ja epämääräisen möllöilyn merkeissä tietenkin. Sunnuntaina sää vielä suosi lomailua, mutta nyt viikon mittaan ovat sateet ja kylmentynyt ilma hieman rajoittaneet rentoutumiskerrointa. Pilvistäkin tuolla näyttäisi olevan.
Se säätiedotuksesta, mennäänpä asiaan, tulin taas pohtineeksi syntyjä syviä luettuani jamesta ties kuinka monennen kerran kagrra,n Suomen vierailun aikaista haastattelua.. Isshi sanoo mielestäni erittäin osuvasti laulamisesta " -- siinä ei voi olla huono eikä hyvä, vaan ainoastaan omalaatuinen. " Luulenpa, että noin voisi sanoa myös piirtämisestä ja maalaamisesta ynnä muusta luovasta töhertämisestä. Laulamiseeen ja kuvantekoon pätee sama perusidea; perus tekniikka on hallittava, mutta loppu onkin sitten kiinni itsestä. Siinä se omalaatuisuus astuu kuvaan ja ratkaisee. *päivän mietelause*
Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen tietenkin ah-niin-järjestelmällisenä ihmisenä päättänyt tehdä tiettyjä asioita tässä kesäloman aikana. Kirjoitanpa listani tähän, voidaan sitten joskus katsoa mitkä suunitelmistani toteutuivat ja mitkä eivät!
Kesällä 2009 hipe aikoo...
- .. käydä Linnanmäellä
- .. syödä paljon jäätelöä
- .. piirtää ainakin miljoona sivua Alphabet Soupia (!!!)
- .. piirtää piirtää piirtäääääää
- .. unohtaa kaikki idioottimaisen ärsyttävät kouluasiat (paitsi Aakkoskeiton. ja KIRJOITUKSET.)
- .. lukea biologian kirjoituksiin (23. syyskuuta, reilu viikko 雅-miyavin keikasta...)
- .. lukea hömppää eli shoujoa eli FUSHIGI YUUGIA! <3 XD kaikki 13 juonen kannalta tärkeää osaa.. plus sitten Genbu Kaidenit-!!!
- .. piirtää vielä vähän lisäää
- .. VVV. lol
- .. nautiskella olemassa olosta.
Näillä mennään, lisää tulee luultavastikin, keksin kuitenkin vielä jossain vaiheessa jotain päättömiä tavoitteita.. xD
Tuon Fushigimission kanssa olen jo itseasiassa aika hyvässä vaiheessa.. Muistaakohan hipen lisäksi kukaan enää Fushigia..? Oi niitä aikoja, oltiin nuoria ja viattomia ja luettiin Fushigia.. *vanhuksen höpinää*
Mutta Fushigin lukeminen aiheuttaaa väistämättömän tarpeen tuhertaa fanitaidetta. Ihan tuosta vaan. Haluaisin edelleenkin niin kovatsi piirtää kunnollisen Nakagon, mutta.. En vaan osaa. *sigh* Harjoittelen siis entistä armottomammin, Nakago, lainaa piiskaa!!! ...noei. Mutta onnistuinpa edes piirtämään Miakan.. Vaikken hänestä ollenkaan edes tykkää. Yhyy. Hothorikin olisi kiva osata piirtää, mutta ei. Sama probleemi kuin Nakagon kanssa. *SIGH*
Fushigista tulikin mieleeni, surullista että Genbu Kaiden on laitettu tauolle. Kuulemma ensi vuoteen asti! Se on pitkä aika. Mutta onhan meillä Sakura Gari, josta sitäpaitsi pidän noin miljoona kertaa enemmän. (onko se edes mahdollista?) Ja omalaatuisten ajatuskulkujeni perusteella uskaltaisin päätellä, että ellei Watasen piirtotahti / Sakura Garin julkaisutahti kovasti ole muuttunut, pääsemme lukemaan seitsemättä lukua juurikin tässä kesän aikana!! Oi sitä onnea kun se ilmestyy...
Tulipa taas epämääräistä sienisalaattia..
20090602
- - - joskus jossain jotakin - - -
Nyt soi; 雅-miyavi- - Super Hero
Ihan totta olen ihan kyllästynyt kaikenlaiseen ah-niin-ylevään ja pohdiskelevaan ja aikuismaiseen bloggaamiseen. Anteeksi.
Nyt en edes yritä sitä vähää mitä ehkä joskus on tullut vähän yritettyä. Nyt kirjoitan vain jotain ihan epämääräistä fangirlizmia ja muuta puutaheinää kthanxbai.
Eihän tätä blogia lue oikeastaan paljon kukaan? Ei se haittaa sinäänsä, sillä kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni. Anyways.
Hei, näin tässä taannoin taas kagrra,-unia. Se oli niin hauskaa, että koetan referoida lyhyesti mutta tyhjentävästi. Okei. Hiippailimme kaverini kanssa kagrra,n hotellihuoneeseen aamulla ennen seitsemää. Ovi auki ja jackpot; sängyllä nukkuivat Isshi ja Nao, ラブ ラブ - hali-hali asennossa. Mutta kiltisti, oli sentään vaatteet päällä. Naon vyö tosin oli puoliksi irti, mutta siihen kiinnitin huomioni vain koska vyö sattui olemaan kirkkaan oranssi ja hattivatti-kuvioinen.. (o___O') että mitä ihmettä. Sitten fiksuna tyttönä hyppäsin sängylle suoraan Naon jalkojen päälle. Voi toista. Isshi ja Nao tietty heräsivät ja Nao alkoi valittaa jalkojaan ja kuinka hänen vakio-unikaverinsa, jättikokoinen hattivattipehmolelu oli jäänyt kotiin. (Isshikö sitten toimi hattivatin sijaisena...?) Noh, sitten Nao ja kaverini taisivat lähteä aamuröökille (?!?! XD) ja Isshin kanssa siirryimme keittiön puolelle. Jotenkin tiesin että Akiya olisi seinän takan nukkumassa ja Shin jossain ujostelemassa, vaikkei heitä näkynyt eikä heitä edes itseasiassa mainittu.. (O__o) Isshin kanssa aloimme sitten vaatia aamukahvia, maitoa, ei sokeria. Kahvia odotellessa yhtäkkiä vastapäisestä kylpyhuoneesta paukkasi ulos selvästi kovin vittuunttunut assari-avustaja-nobody-dude kiroten "sitä idioottia joka haluaa räplätä läppäriään kylpyammeessa". ..Jotenkin sitten tiesin että aha, Izumi taas säätää.
... Näin. Ei ei ei liian tyhmää. XD Anteeksi.
EIKÄ!!! Kahvi jäähtyi. (T____T)
Ai hei, vielä viikon kuivin läppä.
Kagrra,n biisin Tanbi naru shi e no shoukei [嘆美なる死への憧憬] kertosäkeestä yksi kohta menee (kovin epäluotettavan) muistini mukaan osapuilleen näin;
" -- hitomi wo tojireba nanairo no umi ga -- "
LOL Isshi says BANANA.
XD
Ihan totta olen ihan kyllästynyt kaikenlaiseen ah-niin-ylevään ja pohdiskelevaan ja aikuismaiseen bloggaamiseen. Anteeksi.
Nyt en edes yritä sitä vähää mitä ehkä joskus on tullut vähän yritettyä. Nyt kirjoitan vain jotain ihan epämääräistä fangirlizmia ja muuta puutaheinää kthanxbai.
Eihän tätä blogia lue oikeastaan paljon kukaan? Ei se haittaa sinäänsä, sillä kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni. Anyways.
Hei, näin tässä taannoin taas kagrra,-unia. Se oli niin hauskaa, että koetan referoida lyhyesti mutta tyhjentävästi. Okei. Hiippailimme kaverini kanssa kagrra,n hotellihuoneeseen aamulla ennen seitsemää. Ovi auki ja jackpot; sängyllä nukkuivat Isshi ja Nao, ラブ ラブ - hali-hali asennossa. Mutta kiltisti, oli sentään vaatteet päällä. Naon vyö tosin oli puoliksi irti, mutta siihen kiinnitin huomioni vain koska vyö sattui olemaan kirkkaan oranssi ja hattivatti-kuvioinen.. (o___O') että mitä ihmettä. Sitten fiksuna tyttönä hyppäsin sängylle suoraan Naon jalkojen päälle. Voi toista. Isshi ja Nao tietty heräsivät ja Nao alkoi valittaa jalkojaan ja kuinka hänen vakio-unikaverinsa, jättikokoinen hattivattipehmolelu oli jäänyt kotiin. (Isshikö sitten toimi hattivatin sijaisena...?) Noh, sitten Nao ja kaverini taisivat lähteä aamuröökille (?!?! XD) ja Isshin kanssa siirryimme keittiön puolelle. Jotenkin tiesin että Akiya olisi seinän takan nukkumassa ja Shin jossain ujostelemassa, vaikkei heitä näkynyt eikä heitä edes itseasiassa mainittu.. (O__o) Isshin kanssa aloimme sitten vaatia aamukahvia, maitoa, ei sokeria. Kahvia odotellessa yhtäkkiä vastapäisestä kylpyhuoneesta paukkasi ulos selvästi kovin vittuunttunut assari-avustaja-nobody-dude kiroten "sitä idioottia joka haluaa räplätä läppäriään kylpyammeessa". ..Jotenkin sitten tiesin että aha, Izumi taas säätää.
... Näin. Ei ei ei liian tyhmää. XD Anteeksi.
EIKÄ!!! Kahvi jäähtyi. (T____T)
Ai hei, vielä viikon kuivin läppä.
Kagrra,n biisin Tanbi naru shi e no shoukei [嘆美なる死への憧憬] kertosäkeestä yksi kohta menee (kovin epäluotettavan) muistini mukaan osapuilleen näin;
" -- hitomi wo tojireba nanairo no umi ga -- "
LOL Isshi says BANANA.
XD
20090528
Aika on omituinen systeemi...
Hip hei, tässä sitä mennään kohti kauan odotettua kesälomaa; tänään oli viimeiset kokeet, huomenna enää palautuksia sun muuta kovin tärkeää ja lauantaina kevätjuhla. Ostin toissapäivänä oikein mekon ja kengät ihan näitä kesän juhlia ajatellen..
Viimeaikaisimmista taideväkerryksistäni voi huomata, että olen nyt kovin innostunut vesiväreistä. Siis akvarelleista, jos eksakteja ollaan.
Toinen ääretön innoituksen aihe ja lähde on kagrra,. Musiikki, levyjen kannet, PV:t, etc. Tälläkin hetkellä on työn alla eräästä kagrra,n kappaleesta lähteneestä ideasta syntynyt akvarelli. Kappale, josta idea lähti, on 鬼灯. Ehkä viikko sitten selailin kyseisen kappaleen lyriikoita ja englanninkielistä käännöstä, ja tulin ajatelleeksi että mitä ihmettä tuo nimi 鬼灯, "physalis" tarkoittaa. Kirjahyllystä löytynyt Suomi-Englanti -sanakirja ei vastausta antanut, joten turvauduin nettisanakirjaan ja wikipediaan ja ties mihin ja sain kuin sainkin vastauksen. Hauskan ja yllättävän eli hiukan randomin vastauksen; 鬼灯 = physalis = Ananaskirsikka.
Ihan tosi.
Tämä pisti miettimään, onko muutkin kagrra,n kappaleet nimetty yhtä randomisti..? ..Ei kyllä niitä joiden käännöksiä olen jo aiemmin tutkinut, mutta..... Pitäisikö alkaa tutkimaan..?
Viimeaikaisimmista taideväkerryksistäni voi huomata, että olen nyt kovin innostunut vesiväreistä. Siis akvarelleista, jos eksakteja ollaan.
Toinen ääretön innoituksen aihe ja lähde on kagrra,. Musiikki, levyjen kannet, PV:t, etc. Tälläkin hetkellä on työn alla eräästä kagrra,n kappaleesta lähteneestä ideasta syntynyt akvarelli. Kappale, josta idea lähti, on 鬼灯. Ehkä viikko sitten selailin kyseisen kappaleen lyriikoita ja englanninkielistä käännöstä, ja tulin ajatelleeksi että mitä ihmettä tuo nimi 鬼灯, "physalis" tarkoittaa. Kirjahyllystä löytynyt Suomi-Englanti -sanakirja ei vastausta antanut, joten turvauduin nettisanakirjaan ja wikipediaan ja ties mihin ja sain kuin sainkin vastauksen. Hauskan ja yllättävän eli hiukan randomin vastauksen; 鬼灯 = physalis = Ananaskirsikka.
Ihan tosi.
Tämä pisti miettimään, onko muutkin kagrra,n kappaleet nimetty yhtä randomisti..? ..Ei kyllä niitä joiden käännöksiä olen jo aiemmin tutkinut, mutta..... Pitäisikö alkaa tutkimaan..?
20090521
Oltiin aika korkealla
Pari tuntia sitten olin tuolla.
Tuolla ylhäällä.
Päätettiin sitten lähteä kokeilemaan tuota Tykkimäen kesän uutuuslaitetta, Star flyeria. 72 metriä ja 70 kilometria tunnissa, Suomen korkeimpana huvipuistolaitteena mainostettu Star flyer ei sitten ollutkaan niin järkyttävä kuin etukäteen pelkäsin. Onhan se aika pirun korkea, näkyy kauas. Tarpeeksi kaukaa kun katsoo niin noita ketjujahan ei edes näy, näyttää että ne vain roikkuu ilmassa ilman mitään, pelottavaa. Ne ketjut kun on niin ohuet, sehän siinä eniten pelotti että ne pettää.
Ei pettäneet.
Ylhäällä tuuli yllättävän kovasti ja kylmähän siinä tuli kun kengät jäivät maanpinnalle ja varpaat jäätyivät. Maisemia ei liiemmin ehtinyt katselemaan kun niin lujaa mentiin ja tuuli kävi silmiin, mutta mitäpä niitä maisemia murehtimaan.
Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille, paitsi korkean paikan kammosta kärsiville.
Oli hauskaa. Ja pehmis hyvää.
20090509
Je te presenté Odysseus.
...
(sinun kuuluisi nyt sanoa "enchanté/e.") Hienoa!
Pitkäaikaiset tietokoneongelmani ratkesivat tuossa viime viikolla kertaheitolla uuden tietokoneen myötä. Niin, hän on Odysseus. Ja kyllä, minulla on tapana nimetä kaikenlaiset laitteet kännyköistä mp3-soittimiin ja tietokoneisiin.
Nyt kuuntelee; Flumpool - Hana ni Nare
Rakastan tätä kappaletta.
kirjoittelen myöhemmin lisää kun on oikeasti asiaakin.
TTATT
(sinun kuuluisi nyt sanoa "enchanté/e.") Hienoa!
Pitkäaikaiset tietokoneongelmani ratkesivat tuossa viime viikolla kertaheitolla uuden tietokoneen myötä. Niin, hän on Odysseus. Ja kyllä, minulla on tapana nimetä kaikenlaiset laitteet kännyköistä mp3-soittimiin ja tietokoneisiin.
Nyt kuuntelee; Flumpool - Hana ni Nare
Rakastan tätä kappaletta.
kirjoittelen myöhemmin lisää kun on oikeasti asiaakin.
TTATT
20090429
Uncle M pitää lupauksensa
Niin no tuo nyt ei enä ollut mikään uutinen, mutta uutinen on se että MEILLÄ ON LIPUT-!!! Tavastialle. 23. syyskuuta. ..Juuri kivasti keskellä syksyn kirjoituksia btw. Onneksi ite en tuolloin kirjoita mitään, bilsa kun tietojeni mukaan on jo 14. päivä..
Olo on lievästi helpottunut.
..Vähänkö olisi M päässyt sinne Tokyo -toweriin jos olisi rikkonut 3.7.2009 monisatapäiselle ernulaumalle tekemänsä lupauksen tulla takaisin..
Olo on lievästi helpottunut.
..Vähänkö olisi M päässyt sinne Tokyo -toweriin jos olisi rikkonut 3.7.2009 monisatapäiselle ernulaumalle tekemänsä lupauksen tulla takaisin..
20090418
-taideprojekteistani osa 2/3-
No niin, jatkanpa taidehöpinöitäni tapeltuani ensin tuntikausia tämän kämäisen koneen kanssa. (Kuinka rkastnkan tätä näppistä joka jättää väliin vähintään joka toisen A-kirjimen..) Viimeksi esittelin ensimmäisen taideprojektini ja nyt olisi esittelyvuorossa luonnollisesti toinen taideprojektini.
Tämä toinen taideprojektini on lukion laajennetun kuvataiteen eku6-kurssin projektini, siis lopputyöni, suomenkielinen sarjakuva nimeltä Alphabet Soup. (That's right, olen maininnut tästä ennenkin, luonnollisesti.) Aloitin Alphabet Soupin jo syksyllä 2008 eku4-kurssilla ja piirsinkin kymmensivuisen sarjakuvanpätkän. Tarina tietenkin jäi aivan auki ja ideoita käyttämättä, joten lopputyökursin lähestyessä päätin asennoitua tekemään Alphabet Soupille jatkoa.
Alphabet Soup, suomalaisittain Aakkoskeitto, kertoo veljeksistä Nicosta ja Noëlista jotka päättävät perustaa bändin tavoitteenaan "suosio, mammona ja naiset", kuten Nico asian ilmaisi. Tähän bändin perustamiseen keskittyy sarjakuvan ensimmäinen varsin komediallinen osa, tuo aiemmin piirtämäni kymmenisen sivua. Siitä eteenpäin juonikuviot ovat vielä jossain määrin auki, joten ei kai sitten niistä sen enempää spoilinkia I guess.
Aakkoskeitto on perusidealtaan kovin yksinkertainen yksinkertaiseen huumoriin ja kelvollisiin kuviin perustuva yleisilmeeltään mangavaikutteinen sarjakuva, joka kuitenkin on muodostunut hyvin tärkeäksi ja läheiseksi allekirjoittaneelle, ehkä pääasiassa hahmojensa vuoksi. Nico ja Noël ovat nimittäin olleet olemassa jo lähes kolme vuotta, vaikkakin aivan eri näköisinä ja aivan erilaisessa sarjakuvassa nimeltä This side up!. Noël itseasiassa ei edes ehtinyt tuossa sarjassa varsinaisesti esiintyä, sillä sarjakuva kuoli keskeneräisenä piirtäjän innostuksen lopahdettua.
Niinpä sitten kesällä 2008 Alphabet Soupia suunnitellessani muistin nuo vähän käytetyt hahmot ja piirsin heidät taas eloon, monenlaisia parannuksia tehden. Entiset Ah! -niin dramaattiset- goottipojat ovat nyt paljon inhimillisemmän näköisempiä vaaleita kauhukakaroita övereine ilmeineen ja kummallisine värikkäine vaatteineen. Perus luonteissakin on tapahtunut dramattinen muutos, osat ovat jotakuinkin vaihtuneet; ennen ihmeellisen sosiaalinen ja toimelias Noël on nyt heistä kahdesta se hillitympi, jopa pessimistinen vastarannankiiski, kun taas aiemmin varautunut ja suorastaan syvällisen angstinen Nico on nykyisin juurikin kaikkea muuta eli sosiaalinen ja kaikin puolin hyperaktiivinen sählääjä jolla on tapana vetää veljensä mukaan ties millaisiin tempauksiinsa. Itseasiassa nyt viime aikoina olen alkanut huomata kuinka paljon Nico muistuttaa itseäni, kenties Nico onkin kaikessa hulluudessaan jonkinasteinen omakuvani.
Tähän asti Alphabet Soup on ollut suhteellisen helppo, suorastaan sivuprojektinomainen kokemus. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus syventyä aiheeseen kokonaisen lopputyön verran. Mitä tuo mystinen "lopputyö" sitten voisi sisältää? Aluksi ajatteli ihan rehellisesti pitäytyä sarjakuvassa, tehdä vaikkapa pidemmän pätkän sarjakuvaa ja uuden upean kansikuvan aiemman yhdessä illassa sutatun väkerryksen tilalle.
Jossakin aivotyön vaiheessa laajensin ajatteluani ja tajusin erään pienen epäkohdan sarjakuvien tähänastisissa esillepanoissa koulumme lopputyönäyttelyissä; ne olivat suoraan sanoen (anteeksi nyt vain) hyvinkin tylsästi esillä jonkin valkean tolpan päällä kuin sanoen; lue jos huvittaa, jos nyt edes huomaat että tässä on sarjakuva. Niinpä kehitin vastaiskun tällaiselle tylsän yksinkertaiselle ulkoasulle; tekisin suuren julisteen asetettavaksi sarjakuvan taustalle kuin mainokseksi lukijoita houkuttamaan. Julisteeseen sain idean juuri hiukan aikaisemmin päättyneen ku13 seka- ja erikoistekniikat kurssin henkilökohtaisesta suosikkitekniikastani, ruiskumaalauksesta. Kynäruiskulla saisin aikaan erittäin tyylikästä aiheeseen ja tyyliin sopivaa jälkeä suhteellisen tehokkaasti ja kivuttomasti. .. Kunhan nyt osaisin käyttää sitä rakkinetta kelvollisesti sillä kokemukseni ruiskumaalaajana ei päätä huimaa; olen maalannut vain kerran, ja silloinkin kuvasta tuli aivan luvattoman tumma.. Mutta hauskaa se on ja siltä pohjalta mennään!!
Nyt olisi siis periaatteessa toukokuun loppuun asti aikaa maalata älyttömän kokoinen juliste, piirtää X sivua sarjakuvaa ja A3-kokoinen kansikuva. Itseasiassa aikaa kuitenkin on koko kesä, näyttely kun on vasta syyskuussa. Tällä hetkellä kuitenkin ollaan vielä hyvin pitkälti lähtökuopissa, mitään kovin varsinaista kun en ole vielä saanut aikaiseksi, muutamia sivuluonnoksia ja kansikuvan ja julisteen luonnokset lähinnä olleet työn alla. Tuleekohan tästä tällä tahdilla sitten yhtikäs mitään, se selvinnee sitten syksyllä, ellen saa projektia kasaan jo aiemmin. Todella epätodennäköistä, sanoo allekirjoittanut joka juuri sai lyhyen matematiikan todellisuuslaskentakurssin kokeesta kasin-!!
Tämä toinen taideprojektini on lukion laajennetun kuvataiteen eku6-kurssin projektini, siis lopputyöni, suomenkielinen sarjakuva nimeltä Alphabet Soup. (That's right, olen maininnut tästä ennenkin, luonnollisesti.) Aloitin Alphabet Soupin jo syksyllä 2008 eku4-kurssilla ja piirsinkin kymmensivuisen sarjakuvanpätkän. Tarina tietenkin jäi aivan auki ja ideoita käyttämättä, joten lopputyökursin lähestyessä päätin asennoitua tekemään Alphabet Soupille jatkoa.
Alphabet Soup, suomalaisittain Aakkoskeitto, kertoo veljeksistä Nicosta ja Noëlista jotka päättävät perustaa bändin tavoitteenaan "suosio, mammona ja naiset", kuten Nico asian ilmaisi. Tähän bändin perustamiseen keskittyy sarjakuvan ensimmäinen varsin komediallinen osa, tuo aiemmin piirtämäni kymmenisen sivua. Siitä eteenpäin juonikuviot ovat vielä jossain määrin auki, joten ei kai sitten niistä sen enempää spoilinkia I guess.
Aakkoskeitto on perusidealtaan kovin yksinkertainen yksinkertaiseen huumoriin ja kelvollisiin kuviin perustuva yleisilmeeltään mangavaikutteinen sarjakuva, joka kuitenkin on muodostunut hyvin tärkeäksi ja läheiseksi allekirjoittaneelle, ehkä pääasiassa hahmojensa vuoksi. Nico ja Noël ovat nimittäin olleet olemassa jo lähes kolme vuotta, vaikkakin aivan eri näköisinä ja aivan erilaisessa sarjakuvassa nimeltä This side up!. Noël itseasiassa ei edes ehtinyt tuossa sarjassa varsinaisesti esiintyä, sillä sarjakuva kuoli keskeneräisenä piirtäjän innostuksen lopahdettua.
Niinpä sitten kesällä 2008 Alphabet Soupia suunnitellessani muistin nuo vähän käytetyt hahmot ja piirsin heidät taas eloon, monenlaisia parannuksia tehden. Entiset Ah! -niin dramaattiset- goottipojat ovat nyt paljon inhimillisemmän näköisempiä vaaleita kauhukakaroita övereine ilmeineen ja kummallisine värikkäine vaatteineen. Perus luonteissakin on tapahtunut dramattinen muutos, osat ovat jotakuinkin vaihtuneet; ennen ihmeellisen sosiaalinen ja toimelias Noël on nyt heistä kahdesta se hillitympi, jopa pessimistinen vastarannankiiski, kun taas aiemmin varautunut ja suorastaan syvällisen angstinen Nico on nykyisin juurikin kaikkea muuta eli sosiaalinen ja kaikin puolin hyperaktiivinen sählääjä jolla on tapana vetää veljensä mukaan ties millaisiin tempauksiinsa. Itseasiassa nyt viime aikoina olen alkanut huomata kuinka paljon Nico muistuttaa itseäni, kenties Nico onkin kaikessa hulluudessaan jonkinasteinen omakuvani.
Tähän asti Alphabet Soup on ollut suhteellisen helppo, suorastaan sivuprojektinomainen kokemus. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus syventyä aiheeseen kokonaisen lopputyön verran. Mitä tuo mystinen "lopputyö" sitten voisi sisältää? Aluksi ajatteli ihan rehellisesti pitäytyä sarjakuvassa, tehdä vaikkapa pidemmän pätkän sarjakuvaa ja uuden upean kansikuvan aiemman yhdessä illassa sutatun väkerryksen tilalle.
Jossakin aivotyön vaiheessa laajensin ajatteluani ja tajusin erään pienen epäkohdan sarjakuvien tähänastisissa esillepanoissa koulumme lopputyönäyttelyissä; ne olivat suoraan sanoen (anteeksi nyt vain) hyvinkin tylsästi esillä jonkin valkean tolpan päällä kuin sanoen; lue jos huvittaa, jos nyt edes huomaat että tässä on sarjakuva. Niinpä kehitin vastaiskun tällaiselle tylsän yksinkertaiselle ulkoasulle; tekisin suuren julisteen asetettavaksi sarjakuvan taustalle kuin mainokseksi lukijoita houkuttamaan. Julisteeseen sain idean juuri hiukan aikaisemmin päättyneen ku13 seka- ja erikoistekniikat kurssin henkilökohtaisesta suosikkitekniikastani, ruiskumaalauksesta. Kynäruiskulla saisin aikaan erittäin tyylikästä aiheeseen ja tyyliin sopivaa jälkeä suhteellisen tehokkaasti ja kivuttomasti. .. Kunhan nyt osaisin käyttää sitä rakkinetta kelvollisesti sillä kokemukseni ruiskumaalaajana ei päätä huimaa; olen maalannut vain kerran, ja silloinkin kuvasta tuli aivan luvattoman tumma.. Mutta hauskaa se on ja siltä pohjalta mennään!!
Nyt olisi siis periaatteessa toukokuun loppuun asti aikaa maalata älyttömän kokoinen juliste, piirtää X sivua sarjakuvaa ja A3-kokoinen kansikuva. Itseasiassa aikaa kuitenkin on koko kesä, näyttely kun on vasta syyskuussa. Tällä hetkellä kuitenkin ollaan vielä hyvin pitkälti lähtökuopissa, mitään kovin varsinaista kun en ole vielä saanut aikaiseksi, muutamia sivuluonnoksia ja kansikuvan ja julisteen luonnokset lähinnä olleet työn alla. Tuleekohan tästä tällä tahdilla sitten yhtikäs mitään, se selvinnee sitten syksyllä, ellen saa projektia kasaan jo aiemmin. Todella epätodennäköistä, sanoo allekirjoittanut joka juuri sai lyhyen matematiikan todellisuuslaskentakurssin kokeesta kasin-!!
20090415
Taideprojekteistani 1/3
Mikähän siinäkin on, kun aina sitä suunnittelee ja miettii että tästä ja tästä täytyy kirjoitella blogiin. Sitten kun viimein ehtii ja kykenee bloggeriin asti kirjautumaan jne, kaikki nuo jutunpoikaset ovat kadonnet päästä...? No, sille emme nyt voi mitään. Joudun improvisoimaan, mikä nyt sinäänsä ei mitään uutta ole, harvemminpa nämä kirjoitukseni muutenkaan kovin suunniteltuja ovat.
Mutta mutta. Ketään ei kyllä kiinnosta agstaus kotikoneemme hajoamisesta (tai vähintäänkin hyvin häiritsevästä kiukuttelusta) eikä tämän ylimitoitetun taskulaskimen hyvin käyttäjä-epä-ystävällisestä näppäimistöstä, joten säästän ne muihin tilaisuuksiin.
Sen sijn voisinkin kertoa viimeikaisimmista taideprojekteistani. Niitä kun on tässä meneillään taas kaiken näköisiä ja hiukan joka suunnalla. Tai siltä ainakin tuntuu. Ja ihan oma moka, minkäs sille teet.
Ehkäpä aloitamme veistotaiteella. Kyllä vain, jos joku tästä ei vielä ollut selvillä, olen intohimoinen kermiikkataiteilija. Rakastan savitöitä yli kaiken. Käyn nyt viimeistä vuottani lasten ja nuorten kuvataidekoulussa. Keväällä tulee täyteen pyöreät kymmenen vuotta, joista neljä olen työskennellyt yksinomaan keramiikan parissa. ( Mielestäni tuo kymmenen vuotta on varsin kunnioitettava saavutus tämän ikäiselle ihmiselle, onhan se yli puolet tähänastisesta elämästäni. )
Jokatapauksessa, tällä hetkellä työn alla on veistos jonka aloitin kai joskus kevätlukukauden alussa, kauan sitten jokatapauksessa sillä muuta en nyt edes muista keväällä tehneeni! Veistos esittää istuvaa nukkelasta. Vaikutteita taisin suunnitteluvaiheessa ottaa varsin runsain mitoin BJD;stä, vaikkei lopputulos ehkä siltä kovin paljoa näytä. Luulenpa että myöhemmin saan postattua hänestä kuvan tännekinkin, että näette hänet, nyt täytyy tyytyä vain linkittämään DeviantArtiin postaamani kuva.. Hän näyttää ehkä haaveilevan jotakin tai vain suunnittelevan jonkun kuristamista yön pimennyttyä.. Hän on oikein herttainen kiharoineen ja tarkasti muotoiltuine piirteineen, mutta häneltä puuttuu nimi. En oikein tiedä pitäisikö hänelle toden teolla kehittää jokin nimi, vai voiko hän olla vain hän ?
Nimetön tai ei, nukkelapseni kuitenkin on päätymässä kuvataidekoulun kevätnäyttelyynkin Kouvolatalon galleriaan kunhan valmistuu. Ja pian valmistuukin, sillä hänet on jo kertaalleen poltettu, lasitus on nyt tekeillä ja sitten vielä lasituspoltto ja hän on valmis. Lasitus on kylläkin osoittutunut hieman kimurantiksi, sillä lasitteiden valikoima tietenkin on jossain määrin rajallinen ja visioni ideaalista värimaailmasta on hyvinkin selvä, mikä johtaa ongelmaan että haluamiani värejä tai sävyjä välttämättä ei ole käytettävissä. Tämä taas toisinaan johtaa jonkinasteiseen turhautumiseen ja pakonomaisiin kompromissiratkaisuihin, toivottavasti kuitenkaan ei nukkelapseni kustannuksella..
...huomaanpa tarinan hiukan ryöstäytyneen käsistä. Jätän tähän, kerron muista projekteistani ensi kerralla~!!!!
*adios*
-hipe-
<3<3<3
Mutta mutta. Ketään ei kyllä kiinnosta agstaus kotikoneemme hajoamisesta (tai vähintäänkin hyvin häiritsevästä kiukuttelusta) eikä tämän ylimitoitetun taskulaskimen hyvin käyttäjä-epä-ystävällisestä näppäimistöstä, joten säästän ne muihin tilaisuuksiin.
Sen sijn voisinkin kertoa viimeikaisimmista taideprojekteistani. Niitä kun on tässä meneillään taas kaiken näköisiä ja hiukan joka suunnalla. Tai siltä ainakin tuntuu. Ja ihan oma moka, minkäs sille teet.
Ehkäpä aloitamme veistotaiteella. Kyllä vain, jos joku tästä ei vielä ollut selvillä, olen intohimoinen kermiikkataiteilija. Rakastan savitöitä yli kaiken. Käyn nyt viimeistä vuottani lasten ja nuorten kuvataidekoulussa. Keväällä tulee täyteen pyöreät kymmenen vuotta, joista neljä olen työskennellyt yksinomaan keramiikan parissa. ( Mielestäni tuo kymmenen vuotta on varsin kunnioitettava saavutus tämän ikäiselle ihmiselle, onhan se yli puolet tähänastisesta elämästäni. )Jokatapauksessa, tällä hetkellä työn alla on veistos jonka aloitin kai joskus kevätlukukauden alussa, kauan sitten jokatapauksessa sillä muuta en nyt edes muista keväällä tehneeni! Veistos esittää istuvaa nukkelasta. Vaikutteita taisin suunnitteluvaiheessa ottaa varsin runsain mitoin BJD;stä, vaikkei lopputulos ehkä siltä kovin paljoa näytä. Luulenpa että myöhemmin saan postattua hänestä kuvan tännekinkin, että näette hänet, nyt täytyy tyytyä vain linkittämään DeviantArtiin postaamani kuva.. Hän näyttää ehkä haaveilevan jotakin tai vain suunnittelevan jonkun kuristamista yön pimennyttyä.. Hän on oikein herttainen kiharoineen ja tarkasti muotoiltuine piirteineen, mutta häneltä puuttuu nimi. En oikein tiedä pitäisikö hänelle toden teolla kehittää jokin nimi, vai voiko hän olla vain hän ?
Nimetön tai ei, nukkelapseni kuitenkin on päätymässä kuvataidekoulun kevätnäyttelyynkin Kouvolatalon galleriaan kunhan valmistuu. Ja pian valmistuukin, sillä hänet on jo kertaalleen poltettu, lasitus on nyt tekeillä ja sitten vielä lasituspoltto ja hän on valmis. Lasitus on kylläkin osoittutunut hieman kimurantiksi, sillä lasitteiden valikoima tietenkin on jossain määrin rajallinen ja visioni ideaalista värimaailmasta on hyvinkin selvä, mikä johtaa ongelmaan että haluamiani värejä tai sävyjä välttämättä ei ole käytettävissä. Tämä taas toisinaan johtaa jonkinasteiseen turhautumiseen ja pakonomaisiin kompromissiratkaisuihin, toivottavasti kuitenkaan ei nukkelapseni kustannuksella..
...huomaanpa tarinan hiukan ryöstäytyneen käsistä. Jätän tähän, kerron muista projekteistani ensi kerralla~!!!!
*adios*
-hipe-
<3<3<3
20090407
Sarjakuvablogi 060409
Eilen iski pienoinen piirtelyinto, ja tällaista syntyi tällä kertaa. Teksti on aika pientä mutta isommaksi klikkaamallahan siitä selvitään. : D
20090405
"this sucks!!"
Johan on, koeviikko loppui ilman että siitä täytyi blogissa valittaa-!! Onnittelen siitä itseäni. *pat pat taputus päälaelle* Ehkäpä tuo siksi ettei koeviikossa tällä kertaa ollut pahoja paniikkipaikkoja ja stressaavia kalmarajoja, ja olihan minulla muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä blogia kirjoittelemassa. Kuten vaikkapa niinä päivinä jotka istuin olohuoneen lattialla kuunnellen musiikkia aivan liian kovaa ja pelasin Tekkenia Hwoarangin hyppiessä raivoissaan ympäri kenttiä ja Lein kärsiessä henkisestä estyneisyydestä.
Itseasiassa nyt kun jo äsken aiheeseen päästiin, kerron sitten kuitenkin eräästä kokeesta huomionarvoisen seikan; lyhyen matematiikan tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan kurssin kokeen yhdeksästä tehtävästä ainakin kuuden tehtävän tehtävänannossa mainittiin merirosvoja. Merirosvoja, pirates, indeed.
"Kapteeni Mustaparta on kuullut että 80% brasilialaisista merirosvoista osaa tislata rommia. Millä todennäköisyydellä kaikki kahdeksan umpimähkään valittua brasilialaista merirosvoa osaavat tislata rommia?"
että mitä v**tua.
Oh well, huomenna uusi jakso, lopputyökurssi (varmaan puhun tästä lisää jossain vaiheessa-!!), kuvis, Kagrra,aaaa~ Elämä on aika kivaa.
20090404
20090322
< cliché > NYAPPY!! < / cliché >
Kahvia ja kalakukkoa. Herkullinen iltapalani.
Jeps, tuossa viime keskiviikkona olin sitten Tampereen Pakkahuoneella An Cafen keikalla. Mikä ei kuulunut suunnitelmiin vielä keikkaa edeltäneenä torstaina. Perjantaina sitten hetken mielijohteesta päätin hankkia lipun ja lähteä hankkimaan kokemuksia. Kieltämättä pöhkö päätös, rahaahan siinä meni, varpaat jäätyivät ja tuli hikoiltua noin kolmen lukion liikuntakurssin verran. Mutta oli se hauskaa.
Hommahan alkoi lupaavasti korvien alustavasti tukkeuduttua jo nimmaritilaisuudessa, ja Pakkahuoneelle ehdittyämme sitten löysimme iloksemme jopa inhimillisen lyhyen jonon *oh yeah-!* ja mittarikin näytti reilusti plussaa. Jonossa sitten hytisimme reilut kolme tuntia naureskellen alati paisuvalle jonolle. Lopultahan jono olikin todella pitkä ja me olimmekin oikein hyvissä asemissa!
Keikka alkoikin sitten puolta tuntia odotettua myöhemmin, mikä kirvoitti tietenkin "KAT-TUN lavalle!!" -tyylistä kommenttia, mutta alkuun päästyään keikka oli erittäin onnistunut. Kanonkin malttoi pysyä lavalla.
..Ja nyt loppuu objektiivinen referointi, täältä tulee omakohtaista analyysia! Ensinnäkin eräs allekirjoittaneessa ihmetystä aiheuttanut seikka; paikkahan oli täynnä LAPSIA!!! Niin paljon pieniä ihmisiä, että itselläni ei ainakaan ollut mitään vaikeuksia hienovaraisesti hivuttautua kolmanteen riviin. Esmes elokuussa Kagrra,ssa oli keikkakansan keskipituus varmasti about kymmenen senttiä enemmän, tungos kuitenkin lievempää, mutta eteneminen huomattavasti hankalampaa..
No joo. Anyways.
!!
Kanon! ..tai sen letti-! Herranjestas miksi. Sellainen saakutan kultakutri. (älkää käsittäkö väärin, ei mulla mitään sitä vastaan, se vain yllätti-!!) x---D
Miku oli kyllä aika herttainen kun hymyili nätisti eikä irvistäny.. x3
..Mut Miku prkle, osittain saastutti mun tarkkaan varjellut kagrra,-basillit-!! ;___;
Räki hitto vie sitä vettä mun kädelle ja suuhun...
No joka tapauksessa, oli älyttömän hauskaa, kiitos kaikille jotka teitte päivästäni ikimuistoisen-!! <3
Jeps, tuossa viime keskiviikkona olin sitten Tampereen Pakkahuoneella An Cafen keikalla. Mikä ei kuulunut suunnitelmiin vielä keikkaa edeltäneenä torstaina. Perjantaina sitten hetken mielijohteesta päätin hankkia lipun ja lähteä hankkimaan kokemuksia. Kieltämättä pöhkö päätös, rahaahan siinä meni, varpaat jäätyivät ja tuli hikoiltua noin kolmen lukion liikuntakurssin verran. Mutta oli se hauskaa.
Hommahan alkoi lupaavasti korvien alustavasti tukkeuduttua jo nimmaritilaisuudessa, ja Pakkahuoneelle ehdittyämme sitten löysimme iloksemme jopa inhimillisen lyhyen jonon *oh yeah-!* ja mittarikin näytti reilusti plussaa. Jonossa sitten hytisimme reilut kolme tuntia naureskellen alati paisuvalle jonolle. Lopultahan jono olikin todella pitkä ja me olimmekin oikein hyvissä asemissa!
Keikka alkoikin sitten puolta tuntia odotettua myöhemmin, mikä kirvoitti tietenkin "KAT-TUN lavalle!!" -tyylistä kommenttia, mutta alkuun päästyään keikka oli erittäin onnistunut. Kanonkin malttoi pysyä lavalla.
..Ja nyt loppuu objektiivinen referointi, täältä tulee omakohtaista analyysia! Ensinnäkin eräs allekirjoittaneessa ihmetystä aiheuttanut seikka; paikkahan oli täynnä LAPSIA!!! Niin paljon pieniä ihmisiä, että itselläni ei ainakaan ollut mitään vaikeuksia hienovaraisesti hivuttautua kolmanteen riviin. Esmes elokuussa Kagrra,ssa oli keikkakansan keskipituus varmasti about kymmenen senttiä enemmän, tungos kuitenkin lievempää, mutta eteneminen huomattavasti hankalampaa..
No joo. Anyways.
!!
Kanon! ..tai sen letti-! Herranjestas miksi. Sellainen saakutan kultakutri. (älkää käsittäkö väärin, ei mulla mitään sitä vastaan, se vain yllätti-!!) x---D
Miku oli kyllä aika herttainen kun hymyili nätisti eikä irvistäny.. x3
..Mut Miku prkle, osittain saastutti mun tarkkaan varjellut kagrra,-basillit-!! ;___;
Räki hitto vie sitä vettä mun kädelle ja suuhun...
No joka tapauksessa, oli älyttömän hauskaa, kiitos kaikille jotka teitte päivästäni ikimuistoisen-!! <3
20090301
No niin, kuka osaa tulkita unia?
Lupasin kirjoittaa aiheesta Kagrra, ja lunastanpa lupaukseni. Ajattelin nimittäin kertoa unestani, jonka näin viime yönä, siis perjantain ja lauantain välisenä yönä.. Okei, täytyy nyt heti alkuun todeta etten tietenkään enää pysty kaikkea tarkalleen muistamaan, mutta uni oli jotenkin niin ... ööö ... koskettava, kun en parempaakaan sanaa keksi, että se nyt vain täytyy jakaa. Hieman ihmettelin itse loppua, kun en oikeastaan ikinä erityisesti Isshiä ole fanittanut, mutta minkäs tekee kun Isshi on niin halattava. Jotenkin muistan että oli ihan älyttömän epätodellinen olo lopussa, ja kuitenkin muistan tasan tarkkaan miltä se tuntui.. Hmmm.
Pikkuisen taustaakin lienee paikallaan selvittää. Edellisenä iltana olin aika pahasti down-fiiliksissä, ihan yleistä ahdistusta, itseinhoa ja teiniangstia, ei siis mitään ylitsepääsemättömän vakavaa. Koko illan kuuntelin repeatilla Kagrra,n COREa, lueskelin lyriikoita ( english translations, kun vieläkään en japania osaa lukea ) ja mietin mitä ajatuksia piilikään kauniiden lyriikoiden takana.
Siinä sitten joskus nukahdettuani näin aika jännän unen..
Tapahtumapaikkana oli äärettömän korkea, pilvien yläpuolelle ulottuva ( tai ehkäpä alhaalla vain oli sumuista.. ) ja ihmeellisen muotoinen kallio keskellä metsää. Kallion mystisen tasaisella laella seisoi kolme ihmistä; Kagrra,n basisti Nao, vokalisti Isshi, ja random nobody eli minä/sinä/hän/me/te/he. Tuuli aika kovasti, minkä Nao ääneen totesi.
Onglemana tietenkin oli miten he pääsisivät alas, olihan tuo kallio aivan mielettömän korkea kun huipulta ei edes nähnyt maahan asti. Mistään joukkoitsetuhoisuudesta ei toki ollut kyse.
Kuitenkin aikansa pähkäiltyään Nao sitten hyppäsi kallion reunan yli tyhjyyteen eikä kumpikaan kallion huipulle jääneistä uskaltanut edes katsoa alas. Isshi alkoi itkeä kun ei uskaltanut hypätä Naon perään ja random nobody halasi toista lohduttaakseen.
Lopulta Isshi rohkaistui ja he hyppäsivät yhdessä. Putoaminen tuntui kestävän ikuisuuden Isshin pitäessä tiukasti kiinni random nobodysta kuin hän olisi ollut ties mikä turvaköysi vaikka tosiasiassa ihan yhtä huonossa jamassa he siinä kumpikin olivat, putoamassa hurjalla vauhdilla kohti maan kamaraa.
Surrealistinen putoaminen loppui sitten yllättäen, ja aivan toisin kuin kukaan olisi kuvitellut. Isshi ja random nobody laskeutuivat suorastaan pehmeästi, vain hieman mätkähtäen kuusten sekaan. Yhä toisiaan halaten he makasivat hiljaa metsän pohjalla.
Isshi oli lämmin.
Basistia vain ei näkynyt missään.
EDIT EDIT - Seuraavana yönä näinkin sitten unta jossa Akiya syötti Shinille unelmatorttua. (Ó___ó)''
Pikkuisen taustaakin lienee paikallaan selvittää. Edellisenä iltana olin aika pahasti down-fiiliksissä, ihan yleistä ahdistusta, itseinhoa ja teiniangstia, ei siis mitään ylitsepääsemättömän vakavaa. Koko illan kuuntelin repeatilla Kagrra,n COREa, lueskelin lyriikoita ( english translations, kun vieläkään en japania osaa lukea ) ja mietin mitä ajatuksia piilikään kauniiden lyriikoiden takana.
Siinä sitten joskus nukahdettuani näin aika jännän unen..
Tapahtumapaikkana oli äärettömän korkea, pilvien yläpuolelle ulottuva ( tai ehkäpä alhaalla vain oli sumuista.. ) ja ihmeellisen muotoinen kallio keskellä metsää. Kallion mystisen tasaisella laella seisoi kolme ihmistä; Kagrra,n basisti Nao, vokalisti Isshi, ja random nobody eli minä/sinä/hän/me/te/he. Tuuli aika kovasti, minkä Nao ääneen totesi.
Onglemana tietenkin oli miten he pääsisivät alas, olihan tuo kallio aivan mielettömän korkea kun huipulta ei edes nähnyt maahan asti. Mistään joukkoitsetuhoisuudesta ei toki ollut kyse.
Kuitenkin aikansa pähkäiltyään Nao sitten hyppäsi kallion reunan yli tyhjyyteen eikä kumpikaan kallion huipulle jääneistä uskaltanut edes katsoa alas. Isshi alkoi itkeä kun ei uskaltanut hypätä Naon perään ja random nobody halasi toista lohduttaakseen.
Lopulta Isshi rohkaistui ja he hyppäsivät yhdessä. Putoaminen tuntui kestävän ikuisuuden Isshin pitäessä tiukasti kiinni random nobodysta kuin hän olisi ollut ties mikä turvaköysi vaikka tosiasiassa ihan yhtä huonossa jamassa he siinä kumpikin olivat, putoamassa hurjalla vauhdilla kohti maan kamaraa.
Surrealistinen putoaminen loppui sitten yllättäen, ja aivan toisin kuin kukaan olisi kuvitellut. Isshi ja random nobody laskeutuivat suorastaan pehmeästi, vain hieman mätkähtäen kuusten sekaan. Yhä toisiaan halaten he makasivat hiljaa metsän pohjalla.
Isshi oli lämmin.
Basistia vain ei näkynyt missään.
EDIT EDIT - Seuraavana yönä näinkin sitten unta jossa Akiya syötti Shinille unelmatorttua. (Ó___ó)''
20090228
tänään ... luin sakura garia
Rrrraaaawrrr-!!! 8D Sekoan.
Sakura Garin kuudes luku. ilmestynyt eilen. kuolen. haluan lukea. drool.
~tähän tulee jatkoa . com /ehkä- ~
-------------joitakin tunteja myöhemmin-----------------
Sain sitten luettua tuon Sakura Garin uuden luvun. Ja tulin ajatelleeksi etten tässä blogissa olekaan vielä sen suuremmin Sakura Garista paasannutkaan. Ehkäpä korjaan tuon puutteen nyt.
Sakura Garihan on ehdoton suosikkimangani, ja lempi mangakani Yuu Watasen shoujo-painotteisen tuotannon tähänastinen huipentuma ja ihmeen kiehtova psykologinen ja jossain määrin jopa historiallinen yaoi-tarina. Juonta en sen kummemmin ainakaan tarkoituksella käy referoimaan, mutta sen sijaan kerron hieman siitä mikä tekee Sakura Garista niin addiktoivan.
Ensimmäisen kerran törmäsin Sakura Gariin joskus kauan kauan sitten Googlen avulla internetin ihmeitä kaivellessani ja pohjamutien dioksiinikertymiä pöllytellessäni. Tuolloin lähinnä kuittasin koko asian vain tyyliin "aha, Watase on tehnyt muutakin kuin Fushigia, " ja jatkoin elämääni autuaan tietämättömänä.
Ensimmäisen kerran todella kiinnostuin Sakura Garista kauan sitten, kun jälleen kerran ties mistä tulin lukeneeksi Watasen tekevän nykyään myös yaoita. Vanhempana ja viisastuneenpana reaktioni oli tuolloin "wtf tekeekö Watase muutakin kuin Fushigi-shoujo-mössöä?!" ja aloin oitis etsiä Sakura Garia luettavakseni mitään kuitenkaan löytämättä ja pian unohdinkin asian, ainakin väliaikaisesti.
Jonkin ajan kuluttua rukouksiini vastattiinkin, ja löysin viimein Sakura Garin ensimmäisen luvun lukukelpoisessa muodossa ( eli siis in english since hipe can't read japanese duh ) ja tottakai luin sen alta aikayksikön. Itseasiassa nyt kun tarkistin faktoja, niin löysinkin ensimmäiset kaksi lukua ja luin ne kolmessa osassa, mutta yksityiskohdista viis, jäin heti koukkuun.
En kyllä vieläkään osaa tarkkaan määritellä mikä aiheutti kyseisen addiktoitumisen, mutta voin sanoa, että Sakura Gari on monet kerrat itkettänyt ja pistänyt ajattelemaan sen sijaan että se olisi niin valitettavan monien muiden yaoi-nimikkeiden tapaan aivotonta panemista tai siirappihöttöä.
Tietyn ajatuskulun olen huomannut toistuvan aina uuden luvun luettuani. Ensin haluaisin huutaa Soumalle pää punaisena, yleensä jotain sen tyylistä kuin miksi olet noin idiootti? / miksi helvetissä sä noin teit? / ajattelitko yhtään kun teit noin ? .. Sitten siirryn miettimään kuinka pahalta/omituiselta/epätoivoiselta Masatakasta tuntuu, mistä taas johtuu mieleeni että "entäs sitten Souma, täytyy hänelläkin tunteet olla", ja tämän jälkeen yleensä vielä yritän saada selkoa jonkun satunnaisen kyseisessä luvussa esiintyneen henkilön ajatuksista ja motiiveista, kuten vaikkapa Sakurakon "lasinsirpale ruuassa" -temppu, tai nyt tuoreimpana, tohtori Katsuragin teot, miksi hän teki mitä teki ja Souma - Abigail -kuvio, tai - tai - tai - Niin, listaa voisi jatkaa, ei nyt loputtomiin, mutta pitkälle.
.........
Ei pitäisi touhuilla sataa muuta asiaa samaan aikaan kun yrittää kirjoittaa jotain. Nytkin ovat kaikki Sakura Gari -ajatukset kaikonneet päästäni, nyt pääni täyttää Kagrra,.,.,.,.,., :o No jooo, ei kai tässä nyt enää muukaan auta, höpisin jo Sakura Garista, seuraavalla kerralla sitten Kagrra,sta. Lupaan. Kirjoitan sen jo muistiinkin.
Sakura Garin kuudes luku. ilmestynyt eilen. kuolen. haluan lukea. drool.
~tähän tulee jatkoa . com /ehkä- ~
-------------joitakin tunteja myöhemmin-----------------
Sain sitten luettua tuon Sakura Garin uuden luvun. Ja tulin ajatelleeksi etten tässä blogissa olekaan vielä sen suuremmin Sakura Garista paasannutkaan. Ehkäpä korjaan tuon puutteen nyt.
Sakura Garihan on ehdoton suosikkimangani, ja lempi mangakani Yuu Watasen shoujo-painotteisen tuotannon tähänastinen huipentuma ja ihmeen kiehtova psykologinen ja jossain määrin jopa historiallinen yaoi-tarina. Juonta en sen kummemmin ainakaan tarkoituksella käy referoimaan, mutta sen sijaan kerron hieman siitä mikä tekee Sakura Garista niin addiktoivan.
Ensimmäisen kerran törmäsin Sakura Gariin joskus kauan kauan sitten Googlen avulla internetin ihmeitä kaivellessani ja pohjamutien dioksiinikertymiä pöllytellessäni. Tuolloin lähinnä kuittasin koko asian vain tyyliin "aha, Watase on tehnyt muutakin kuin Fushigia, " ja jatkoin elämääni autuaan tietämättömänä.
Ensimmäisen kerran todella kiinnostuin Sakura Garista kauan sitten, kun jälleen kerran ties mistä tulin lukeneeksi Watasen tekevän nykyään myös yaoita. Vanhempana ja viisastuneenpana reaktioni oli tuolloin "wtf tekeekö Watase muutakin kuin Fushigi-shoujo-mössöä?!" ja aloin oitis etsiä Sakura Garia luettavakseni mitään kuitenkaan löytämättä ja pian unohdinkin asian, ainakin väliaikaisesti.
Jonkin ajan kuluttua rukouksiini vastattiinkin, ja löysin viimein Sakura Garin ensimmäisen luvun lukukelpoisessa muodossa ( eli siis in english since hipe can't read japanese duh ) ja tottakai luin sen alta aikayksikön. Itseasiassa nyt kun tarkistin faktoja, niin löysinkin ensimmäiset kaksi lukua ja luin ne kolmessa osassa, mutta yksityiskohdista viis, jäin heti koukkuun.
En kyllä vieläkään osaa tarkkaan määritellä mikä aiheutti kyseisen addiktoitumisen, mutta voin sanoa, että Sakura Gari on monet kerrat itkettänyt ja pistänyt ajattelemaan sen sijaan että se olisi niin valitettavan monien muiden yaoi-nimikkeiden tapaan aivotonta panemista tai siirappihöttöä.
Tietyn ajatuskulun olen huomannut toistuvan aina uuden luvun luettuani. Ensin haluaisin huutaa Soumalle pää punaisena, yleensä jotain sen tyylistä kuin miksi olet noin idiootti? / miksi helvetissä sä noin teit? / ajattelitko yhtään kun teit noin ? .. Sitten siirryn miettimään kuinka pahalta/omituiselta/epätoivoiselta Masatakasta tuntuu, mistä taas johtuu mieleeni että "entäs sitten Souma, täytyy hänelläkin tunteet olla", ja tämän jälkeen yleensä vielä yritän saada selkoa jonkun satunnaisen kyseisessä luvussa esiintyneen henkilön ajatuksista ja motiiveista, kuten vaikkapa Sakurakon "lasinsirpale ruuassa" -temppu, tai nyt tuoreimpana, tohtori Katsuragin teot, miksi hän teki mitä teki ja Souma - Abigail -kuvio, tai - tai - tai - Niin, listaa voisi jatkaa, ei nyt loputtomiin, mutta pitkälle.
.........
Ei pitäisi touhuilla sataa muuta asiaa samaan aikaan kun yrittää kirjoittaa jotain. Nytkin ovat kaikki Sakura Gari -ajatukset kaikonneet päästäni, nyt pääni täyttää Kagrra,.,.,.,.,., :o No jooo, ei kai tässä nyt enää muukaan auta, höpisin jo Sakura Garista, seuraavalla kerralla sitten Kagrra,sta. Lupaan. Kirjoitan sen jo muistiinkin.
20090220
Epämääräisesti tutun kuuloisen kappaleen hyräilyä
Diu diu diu - tähän mennessä elämäni hauskinta kesää (ja syksyäkin) muistellen.... Ja koska laiskapaskana en jaksa uutta merkintää tehdä, heitän tähän vain EDITTOa. Eikä tämä edes ole mitään niin tärkeää että tarvisi tehdä erillinen postaus, editto riittää vallan mainiosti.
Niin, asiaan. Viime päivinä mieltäni on piinannut ääretön ikävä ja hervoton ahdistus. Ahdistusta lisää vielä epätietoisuus, ja koko ajan kyseenalaistan yhä enemmän tässä ja nyt -alämisen periaatteeni. Oikeasti, mulla on kauhea ikävä viime kesää, Miyavia ja Kagrra,a, upeita keikkoja, ihania biisejä, odottamattomia onnenpotkuja (2-!!!! 8D .. jonotusnumeromme miyavissa, oli se vaan muikea fiilis istuskella siinä jonon kärjessä..) ja mahtavia hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa.
Mitä jos koskaan ei enää tule yhtä ihanaa aikaa???
20090214
-ystävänpäivää 2009-
9. helmikuuta 2009 aamulla joskus ennen kymmentä satuin aamukiireissäni löytämään mystisesti kadonneen kirjeen. Pinkille paperille kirjoitettu kirje oli päivätty hämmästyttävän tarkkaan kymmenen vuotta aikaisemmin, 11 helmikuuta 1999. 8-vuotiaan tytön käsialalla kirjeessä luki muutamia lauseita kysymysmerkkeineen ja tavuviivoineen, "ku-ka on si-nun sy-dän-ys-tä-vä-si?" allekirjoituksena Johanna ja vieressä paperiin piirrettynä oranssihattuinen ja vihreämekkoinen iloisesti hymyilevä pupu.
Kirjeen viimeinen lause jäi mieleeni.
"mis-tä si-nä haa-vei-let?"
Niin, mistä minä haaveilen? Kymmenen vuotta sitten olisi ollut helppoa päättää tulevansa isona eläinlääkäriksi tai opettajaksi tai prinsessaksi, nyt olisi hyvä todella tietää miksi haluaa isona. Kun mie en tiennyt silloin kymmenen vuotta sitten, enkä ehkä tiedä vieläkään.
Siksipä tuo kysymys jäi kaivertamaan, ja mietin, mitä jos en vain uskalla haaveilla? Tai ehkä en uskalla myöntää haluavani jotakin, jonka eteen joudun tekemään mielettömästi töitä ja taistelemaan unelmani saavuttamiseksi.
Ehkäpä terve järkikin jo kieltää haaveilemasta sarjakuvapiirtäjän ammatista.
Kirjeen viimeinen lause jäi mieleeni.
"mis-tä si-nä haa-vei-let?"
Niin, mistä minä haaveilen? Kymmenen vuotta sitten olisi ollut helppoa päättää tulevansa isona eläinlääkäriksi tai opettajaksi tai prinsessaksi, nyt olisi hyvä todella tietää miksi haluaa isona. Kun mie en tiennyt silloin kymmenen vuotta sitten, enkä ehkä tiedä vieläkään.
Siksipä tuo kysymys jäi kaivertamaan, ja mietin, mitä jos en vain uskalla haaveilla? Tai ehkä en uskalla myöntää haluavani jotakin, jonka eteen joudun tekemään mielettömästi töitä ja taistelemaan unelmani saavuttamiseksi.
Ehkäpä terve järkikin jo kieltää haaveilemasta sarjakuvapiirtäjän ammatista.
20090125
Näin tänään.
Nyt on tunnustettava, luin tässä taannoin j-rock ficceja. En muista missä, enkä tarkemmin ala referoida juonta saati esittelemään tarkkaan, mutta seuraavanlainen juonikuvio sai ajattelemaan. Bändin X (ei.) jäsen A on pettänyt jäsen B;tä jäsenen C kanssa. Tästä seuraa itkua ja parkua, angstia ja itsemurhaakin, mutta sivulausettakaan ei uhrata jäsen C;n näkökulmalle. Ficcin luettuani teki mieleni nousta barrikaadeille jäsen C;n vuoksi, teki mieleni vähintään kommentoida kirjoittajalle, ehkä jopa itse kirjoittaa tuosta jäsen C;n näkökulmasta tapahtumiin.
Ja silloin totuus iski. Enhän osaa kirjoittaa edes historiankokeen esseevastausta. Idea on siis hylättävä. Tällöin sitten mieleeni jälleen kerran hivuttautui ajatus, jota jo ties kuinka kauan enemmän ja vähemmän onnistunein yrityksin olin aina silloin tällöin elätellyt; haluaisin koittaa yhteistyötä jonkun kanssa, joka osaa kirjoittaa. Olisipa se sitten vaikka sarjakuvaa tai kuvitettu fan fic-! Haluaisin yrittää luoda kuvia toisen henkilön tekstin pohjalta, se voisi olla hauskaa..?
Ja silloin totuus iski. Enhän osaa kirjoittaa edes historiankokeen esseevastausta. Idea on siis hylättävä. Tällöin sitten mieleeni jälleen kerran hivuttautui ajatus, jota jo ties kuinka kauan enemmän ja vähemmän onnistunein yrityksin olin aina silloin tällöin elätellyt; haluaisin koittaa yhteistyötä jonkun kanssa, joka osaa kirjoittaa. Olisipa se sitten vaikka sarjakuvaa tai kuvitettu fan fic-! Haluaisin yrittää luoda kuvia toisen henkilön tekstin pohjalta, se voisi olla hauskaa..?
20090113
Mikä olen, jos en piirtäjä?
No niin, nyt on lomailut lomailtu, aika taas tappaa näppis ja mädättää aivot. Joulu tuli, joulu meni, hengissä selvittiin ja hyvä niin. Uusi vuosikin alkoi, mutta mitään merkittävää eroa en edellisenn huomaa. Mitä lie propagandaa.
Tänään oli sitten taas tavallinen tylsä tiistai. Vedostin väriä kahteen akameen, liimailin silkkipaperia meduusaan, saavutin kymmenen korvakorun välietapin (kymmenestä kuusi olen itse lävistänyt) ja kiduin inspiraation puutteen aiheuttamassa turhautumisen tilassa, mikä nykyisin on jo hiukan liiankin tuttu tunnelma.
Huomaan, että kuviksen tunnit todellakin tuhoavat itsetuntoni ja uskoni itseeni "taiteilijana". Miten aina satunkin ajautumaan itseäni paljon lahjakkaampien piirtäjien seuraan? Niin usein tulee joku vain maininneeksi jotain tai "nopeasti vaan sotkeneeksi" jotakin, mikä saa minut tuntemaan itseni aivan maan matoseksi, täysin kyvyttömäksi. Aina kun tunnen saavuttaneeni jotakin maininnan arvoista, kohta tulee joku ja pistää paremmaksi.
Tähän asti olen aina tuntenut olevani ensisijaisesti piirtäjä. Siinä olen aina ollut hyvä. Vai olenko sittenkään..? Olisiko siinä voinutkin käydä niin, että kun joskus pienenä joku sattui kehumaan piirroksiani, aloin sitten piirtämään kehujen toivossa? Ja nyt piirrän vain koska en muutakaan osaa, ja sitäkin vain keskinkertaisesti? Tämä on hyvinkin mahdollista ottaen huomioon ihmeellisen miellyttämisen- ja toisaalta pätemisentarpeeni. Tähän asti en elämässäni kai juuri muuta mielekkääksi ole kokenut kuin piirtämisen, joten mitä nyt, jos en siitäkään enää löydä sisältöä elämääni?
Tässä on nyt ihan selvästi identiteettikriisin paikka. Ja huomenna koulussa teemapäivä "paljasta harrastuksesi!" Niin, voinko esiintyä taiteilijana jos en enää voi uskoa olevani sellainen?
Tänään oli sitten taas tavallinen tylsä tiistai. Vedostin väriä kahteen akameen, liimailin silkkipaperia meduusaan, saavutin kymmenen korvakorun välietapin (kymmenestä kuusi olen itse lävistänyt) ja kiduin inspiraation puutteen aiheuttamassa turhautumisen tilassa, mikä nykyisin on jo hiukan liiankin tuttu tunnelma.
Huomaan, että kuviksen tunnit todellakin tuhoavat itsetuntoni ja uskoni itseeni "taiteilijana". Miten aina satunkin ajautumaan itseäni paljon lahjakkaampien piirtäjien seuraan? Niin usein tulee joku vain maininneeksi jotain tai "nopeasti vaan sotkeneeksi" jotakin, mikä saa minut tuntemaan itseni aivan maan matoseksi, täysin kyvyttömäksi. Aina kun tunnen saavuttaneeni jotakin maininnan arvoista, kohta tulee joku ja pistää paremmaksi.
Tähän asti olen aina tuntenut olevani ensisijaisesti piirtäjä. Siinä olen aina ollut hyvä. Vai olenko sittenkään..? Olisiko siinä voinutkin käydä niin, että kun joskus pienenä joku sattui kehumaan piirroksiani, aloin sitten piirtämään kehujen toivossa? Ja nyt piirrän vain koska en muutakaan osaa, ja sitäkin vain keskinkertaisesti? Tämä on hyvinkin mahdollista ottaen huomioon ihmeellisen miellyttämisen- ja toisaalta pätemisentarpeeni. Tähän asti en elämässäni kai juuri muuta mielekkääksi ole kokenut kuin piirtämisen, joten mitä nyt, jos en siitäkään enää löydä sisältöä elämääni?
Tässä on nyt ihan selvästi identiteettikriisin paikka. Ja huomenna koulussa teemapäivä "paljasta harrastuksesi!" Niin, voinko esiintyä taiteilijana jos en enää voi uskoa olevani sellainen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)