Diu diu diu - tähän mennessä elämäni hauskinta kesää (ja syksyäkin) muistellen.... Ja koska laiskapaskana en jaksa uutta merkintää tehdä, heitän tähän vain EDITTOa. Eikä tämä edes ole mitään niin tärkeää että tarvisi tehdä erillinen postaus, editto riittää vallan mainiosti.
Niin, asiaan. Viime päivinä mieltäni on piinannut ääretön ikävä ja hervoton ahdistus. Ahdistusta lisää vielä epätietoisuus, ja koko ajan kyseenalaistan yhä enemmän tässä ja nyt -alämisen periaatteeni. Oikeasti, mulla on kauhea ikävä viime kesää, Miyavia ja Kagrra,a, upeita keikkoja, ihania biisejä, odottamattomia onnenpotkuja (2-!!!! 8D .. jonotusnumeromme miyavissa, oli se vaan muikea fiilis istuskella siinä jonon kärjessä..) ja mahtavia hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa.
Mitä jos koskaan ei enää tule yhtä ihanaa aikaa???
1 kommentti:
he. :) tällast tää on, sit ku Ohku mönkii bloggeriin kattomaa, onkos joku kiva ihminen kirjotellut blogiinsa !
Aikoja tulee ihania, varmasti vieläkin upeampia kuin Miyavi, vaik se onkin jotain niin.... omaansa. Elämä edessä ja mahdollisuudet vähissä? NOT. Tollasii hetkii tulee viel satamäärin viel vastaan. :) I believe so.
Lähetä kommentti