Earth Hour

hmm.

Tuli tässä mieleen.. viime vuonna ei tainnut pahemmin keikkoja olla. MUCC ja Giru alkuvuodesta.. niin ja Diru sitten elokuussa. Olihan niitä sit enenmmän kun muistelin. *hölmöminä*
Ja nyt kun tarkistin niin eihän meikäpoika ees kirjoittanu Dirun keikasta yhtään mitään. No olihan siinä kai sellanen pieni bloggausaallonphja meneillään..mutta jestas, niin mahtava keikka!! Kun kerrankin oikeesti näin mitä lavalla tapahtu ja sillai. : D maltettiin jäädä siihe mikseriaitauksen taakse niin siitä oli aika hyvät näkymät suoraan lavalle.. jesss.
Oishan tässä kai tänäkin vuonna jotain keikantapaisia tulossa, ei vielä mitää tajunnanräjäyttävää mutta katsellaan. Screw wtf.

tässä vielä tunnelmakuva tälle päivälle.

olen sipuli.

Kuulumisia aioin kirjoitella..

..mutta sitten säntäsin lukemaan Ohkun postauksen!! : )
this makes hipe really happy~

Tosiaan, oonko itse edes maininnut koko kehysprojektia täällä?? No. Jokatapauksessa tarkoitukseni on siitä kirjoittaa ja koosta hurja prosessikuvaus portfoliontapainen, joten enköhän siitä sitten jokusen blogimerkinnänkin saa aikaiseksi kirjoittaa. ; ) Ainakin irl-tuttuni taitavat olla jo niin kyllästyneitä koko kakkuloihin että huh huh. Odottakaa vain.

Hih. Iskä kävi tuossa viikolla jeesaamassa avutonta hipeä taulujen ripustamisessa. Ja kehtasi vielä kysyä onko ne oikeasti minun itse tekemiä ne piirustukset. *rolls eyes*

Lauantaiaamut on kyllä kivoja.. tai no mikään aamu nyt enää, kello on lähemmäks yksi. Mutta kuitenkin. kun heräilee ennen kymmentä, ehtii kivasti vaan oleilla ja ottaa vähän "omaa aikaa" ...pfff. Katsoisi Muumitkin, mutta tänään tuli vain hiihtoa. Surku.

Nyt pitäisi kai pitää siivouspäivääkin, jos äitikulta tulee visiitille.. ekaa kertaa tänä vuonna? Hui.

-hipe

ps. miksi tuolla sataa RÄNTÄÄ.

Tunnollinen opiskelija ikävöi jo kouluun.

Jotenkin tää hiihtoloma on tuntunu nyt ikuisuuden kestävältä. Vaikka eihän se ..viikko. oo kovin pitkä aika. No joo. Kuitenkin jo vähän sellainen fiilis että jes, huomenna taas kouluun. En tiedä onko se tää yksin asuminen että kaipaa ihmisten seuraan vai sitten vaan se pikkuseikka että alan viimein oppimaan tähän työlleen, tai mun tapauksessa opinnoilleen, elämisen mentaliteettiin. Tykkään ite että tää jälkimmäinen ainakin enemmän ois tähän äkilliseen koulukaipuuseen syynä. Musta on jotenkin hienoa huomata kasvavansa ihmisenä kohti tavoitteitaan. Etenkin niitä ammatillisia tavoitteita on kiva huomata lähestyvänsä, vaikka ihan pieninkin askelin. Tulee fiilis että JES, musta saattaa ihan oikeesti vielä tulla jotain.

Pieniä synkkiä pilviäkin näkyy kyllä tästä hehkutuksesta huolimatta. Kun vähän hävettää mennä huomenna kuulemaan kuinka kaikilla muilla varmaan on työharjottelupaikka paitsi mulla. Nyyh. Pakollinen pessimistisyyshetki, anteeksi. Tulee vaan niin elävästi taas mieleen nää viime vuodet kun töitä koittaa hakea ja sit kuitenkaan ei mitään saa.. Väkisin miettii että onko vika minussa, mun hakemuksissa vai missä ihmeessä. Vähän tuntuu että on jo noloa et tän ikänen ihminen on ollu vaan kerran kesätöissä joskus 15-vuotiaana. Ja sitten kun muistetaan se ainainen noidankehä, jos ei ole kokemusta, ei saa töitä, ja jos ei ole töitä, ei saa sitä kokemustakaan. Tuomittu työttömyyteen loppuiäkseen???

Edellisinä vuosina ei kesätyöttömyys ole maailmaa kaatanu, mut nyt on vähän toiset tuulet, vuokra kun pitää kesälläkin maksaa ja koulustakaan ei pääse jos ei harjotteluja tee. Syvä huokaus.

Jooh. Ei kai auta kun lähetellä lisää hakemuksia ja soitella parhaiden paikkojen perään. Paitsi että nyt on sunnuntai. Vastaako kukaan sunnuntaisin työpuhelimeen? Nnnäääääähhhhh.