Respectit kotiin chenille-tekniikalla

Nyt kävi näin, että kokeet on taas toistaiseksi takana päin, vaihtelevalla menestyksellä ja muutamalla itkuraivarilla. Näillä näkymin potentiaalisimmin pudotusuhan alla ... (mitä hittoa) piti sanoa vaarassa joutua uusintaan, olisi historia, uskonto ja ranska. Mutta eipä tuo mittään, jos ranska ei mee kerrasta läpi, sen voi jättää ja tuskin nyt molemmat hissa ja ussa ihan tosi huonosti meni! (Joo moi olen optimisti) Kyllä joku mulle aina ne tarvittavat säälipisteet kaivaa, vaikka sitte vaan kun mulla on niin hieno laukku.. Niin, historian opettaja ihasteli chenille-tekniikalla toteutettua laukkuani jonka joskus yläasteella omin kätösin väkersin. Hän itse on ajatellut tekevänsä takin chenille-tekniikalla. Jotenkin hänen tapaistaan.

Tsiuh!! tsiuh!! tsiuh!! - aivastelen. Taidan olla allerginen joulupipareille. Tuoksuvat niin voimakkaasti että aivastuttaa.. ;___; -köhöh- no nyt yskittääkin, mitä seuraavaksi?!?

Näin viime yönä aika jännän unen.. Tiedän tasan tarkkaan että sen päivän ajatukset ja tapahtumat vaikuttivat siihen uneen, sillä päivällä kai salaa haaveilin jostain sen kaltaisesta ja sitten yöllä todellakin näin siitä unta. Voi ehkä vaikuttaa hassulta, mutta unessa oli kiva asetelma, siis kuvakulmat ja asennot ja muut kohdallaan. Itseasiassa, ulkopuolisen silmin katsottuna se varmasti olisi vain näyttänyt söpöltä, mutta itse koin sen jotenkin masentavaksi, sillä se toi mieleen paljon muistoja ajalta jolloin olin päättömän ihastunut erääseen henkilöön. Tämä henkilö tietenkin oli unessani, omana suloisena itsenään, nukkuen sängylläni. (Outoa, sillä hän ei koskaan ole käynyt kotonani.) Itse istuin sängyllä katsellen nukkuvaa, ja mietin, uskaltaisinko suudella häntä. ... Sanomattakin selvää, en tietenkään uskaltanut. Katselin vain. Jossain vaiheessa sitten keräsin sen verran rohkeutta että onnistuin jotenkin ihmeellisesti pussaamaan häntä poskelle - ja sitten kai heräsin, koska sen jälkeen ei ole harmainta aavistusta mitä tapahtui, heräsikö "uhrini" motaten minulta tajun kankaalle vai mitä ikinä sitten mahtoikaan tapahtua..

Joka yö en näe yhtä mielenkiintoisia unia.. Tuo nimittäin sai minut miettimään asiaa vakavasti, tyyliin olenko sittenkin vielä jossain määrin ihastunut ja niin edespäin. Hiton shoujo ai -unet.

Ei jestas, olen taas narsisti. Lueskelen omia vanhoja blogimerkintöjäni ja naureskelen. Kenen mielestä hipe on nyt aika säälittävä nostaa käden ylös nyt! \o Jep, en varmaan ole ainoa. Mutta kun ne oikeasti ovat ihan tyhmiä, ja sitä kautta hauskoja!! Oikeesti, kato vaikka!!

"Negai wa anata ni furisosoguuuuuuu.....

Ei, en suinkaan lauleskele Utakataa. u____u''' waiiiiiiiiiii♥ *yrittää päästä Naosieni-fiilikseen* Naosieni-fiilishän on nimestään huolimatta ihan yleismaallista Kagrra, -fanitusta, ei suinkaan pelkkää Nao-ihkutusta, mutta koska kaikista ilmeisin oire on Naon hokeminen, olen oireyhtymän nimennyt Naosienisyndroomaksi. Muita oireita ovat esimerkiksi epämääräinen julisteen tuijotus, hihitys, tutina, tärinä, pöhinä, tietynlaisen Isshin "tatuointia" muistutavan kuvion piirtely ja Utakatan hoilottaminen. *Nao. Naooo~ Naoo* Nao on kiva sana. Kokeile vaikka! *Nnnnao!* wuuu.. Shin on niiiin söpö♥

.. 8| mitä oikein teen?!? jestas.. En voi uskoa kirjoittavani tälläistä soopaa. Riittää että puhun höpöjä, ei niitä blogiin tarvitse kirjoittaa!!! x'D *hipe on kovin vihainen Naosienisyndroomaiselle itselleen*"

Nnniiin. Tälläista soopaa syntyi aika runsaasti Kagrra,n keikan jälkeen. (u___u') Ha.. ha-ah-ha-a... Öh. Jooh. Ei iskenyt naosienistelyfiilis, ei!!! (O___O) Ei ei. Utakata soimaan ja elämä näyttää ihanammalta. Menisikö sitä palvomaan julistetta...? --- Joo ei näin, nyt loppu.