Huomaa etten ole mikään loistava ihminen. Ei se mitään. Ostin viime viikolla uusia vaatteita. Kuvittelin voivani jättää joululahjat ostamatta ekologisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Olen ollut ihan sieni koko viikon, mutta hauskaa on ollut. Ihan totta. Olen jotenkin ihmeen kaupalla ollut ihan elossa ja jopa ehkä hieman aiempaa vähemmän angstinen! Se olisi jo kunnon saavutus. Riittäköön tämä alkulämmittelyksi, menen asiaan.
..Ja nytkö sitten jo unohdin sen asiani...? Eh..
Niin. Kaikkihan tietävät mikä on elämän tarkoitus? 42, kyllä, hjuva. Mutta kuinka moni tarkkaan ottaen tietää, MIKSI tuo maaginen 42 on kaiken tarkoitus..? Niin, minäpä tiedän. Koin valaistuksen lauantaina, Suomen itsenäisyyspäivänä lempiravintolassani, paikallisessa kiinalaisessa ruokalistaa selatessani. Katseeni hakeutui totuttuja reittejä lempiannokseni kohdalle, ja tuolla hetkellä sen tajusin; Friteerattu broileri hapanimeläkastikkeella, annos nro 42, on tietenkin vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen. Näin se vaan on. ...Ja nyt tuli nälkä!
Ilman kummempia aasinsiltoja esittelen illan toisen aiheemme. Olen nyt lokakuun 28. päivästä asti pohtinut, kuinka voisin oppia piirtämään realistisia ihmisiä. Taka-ajatuksenani tietenkin on mystinen hinku piirtää täydellinen Massu. Tällaisen mission olen saanut, ja sen aion suorittaa, meni siihen sitten vaikka se kymmenen vuotta!! -sehän kuuluu kymmenvuotissuunnitelmiini..- Mutta kun homma ei ole vielä kunnolla selvä edes ajatuksen tasolla, niin harjoittelu on kovin epämääräistä eikä varmastikaan mahdollisimman tehokasta. Kun en oikein edes vielä tiedä mitä tuolla realistisella tarkoitan ja mihin oikein pyrin. Henkilökohtaisesti en kykene näkemään valokuvien kopiokoneentarkkaa kopiointia kovinkaan varteenotettavana itseilmaisun muotona. Toisaalta se kuitenkin tällä hetkellä tuntuu olevan parhain toteutettavissa oleva harjoittelutapa.. Elävän mallin piirtäminen tietenkin olisi aivan omiaan, mutta mistäpä sellaisen taikoisin? Pikkusiskoa tietenkin voisi piirtää, mutta kun hän ei pysy paikoillaan muuten kuin tietokoneen edessä, ja sen olen jo piirtänyt. Eikä siinä totisesti ole mitään inspiroivaa.
Joka tapauksessa, perjantai-iltana kuitenkin päätin tarttua härkää sarvista ja aloitin harjoittelun. Ajattelin aloittaa kevyesti, tehdä nopeita luonnoksia ja lähinnä keskittyä saamaan kasvoista ihmisen näköiset, tunnistettavuus olisi sitten ylimääräinen bonus.
Ensimmäiseksi uhrikseni joutui Akanishi Jin. Ensimmäinen luonnos lähti vanhasta tottumuksesta aivan liikaa sarjakuvan suuntaan; mittasuhteet aivan pielessä, mikä teki Akanishista aivan liian chibisöpön. -YÄK- Tein ryhtiliikkeen ja yritin uudelleen samalla mallilla. Toinen versio harppasikin reipaasti jo realistisempaan suuntaan kohdalleen osuneine piirteineen ja ääriviivojen loistaessa poissaolollaan. Onnistuin ainakin luomaan Akanishista valööripiirroksen, jos en muuta mainittavaa. No, omasta mielestäni tuo kyllä onnistui yli odotusten, vaikka hiukset olivatkin liian isot. Nehän voi aina korjata.
Toinen uhrini oli Kamenashi Kazuya. Mutru. Eihän sitä voinut ottaa vakavasti, saati ajatellakkaan realistisesti. Lipsuin pahasti realismi-ihanteestani, mutta minkäs sille voi, Kame on Kame ja jos Kame ei satu asennoitumaan realistiseksi niin no can do.
Seuraava ja toistaiseksi viimeinen uhrini oli Shige. Kummallista kyllä, Shige osoittautui tunnistettavimmaksi, vaikka jäikin ääriviivapiirroksen tasolle ja muutenkin kovin viimeistelemättömäksi.
Tästä piirtelysessiostani opin ainakin sen, että silmät on erittäin hankala saada oikeisiin kohtiin, samoin suu. Sen sijaan nenä ei ole ollenkaan niin vaikea kuin voisi ajatella, kunhan vain saa ne strategisesti tärkeät varjot kohdilleen.. Olen aina tykännyt piirtää neniä...
Hoh, huomaan jälleen tulleeni aivopestyksi. ~Popparit prkl~!! Ei tässä näin pitänyt käydä, ei ei. Tarkoitus oli dissata kaikki kloonipopparit suohon eikä fanittaa niitä-!! (x___@) Mutta minkäs teet kun jatkuvasti joka päivä tulee aivopestyksi, vahvempikin siinä antautuisi.
Apua, piti kirjoittaa vielä yhdestä asiasta, mutta tämä on jo nyt aivan turhan pitkä, ja kellokin on jo liikaa!! (O___o) ~säästämme siis tuon aiheen ensi kertaan~ (unohdan sen kuitenkin...) Älkää vihatko liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti